Mäkitreeniä sen olla pitää

Meinasi tulla kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin jouksukouluun. Ensin otettiin alkulämpö hölkkäämällä Sepänniemen kentältä Herrasmannin uimarannalle. Vähän tuntui tukalalta, sillä ahmin pari leipää ennen lähtöä ja ruoka oli kaikkea muuta kuin sulanutta. Ei maailman mukavin eikä suotuisin lähtökohta mäkitreenille.

Ensin vedettiin mäki neljä kertaa ylös ja alamäki palauteltiin kävellen. Olisi saanut hölkätäkin, mutta mahassa oli niin tuskainen olo, että lintsasin suosiolla. Mäkitreenit on ihan kamalia, mutta mutta hyvää se tekee. Alussa matka tuntui ylitsepääsemättömän pitkältä (ehkä 100 m) ja manasin mielessäni "tää mäki on syvältä", todellisuudessa minä taisin olla syvältä. Mutta periksi ei anneta ja menihän ne vedot. Välissä kevyt parin minuutin palautteluhölkkä ja uuteen nousuun.

Toiset neljä vetoa meni jo sujuvammin, ruuansulatus oli tehnyt tehtävänsä eikä ruoka potkinut enää takaisin. Oikeastaan aloin jo nauttia rääkistä, uudet kengät tuntuivat niin hyviltä, että meno oli paikoin sujuvaa. Ystäväni 6-vuotias poika revitteli rinnalla ja pisteli kevyesti ohi. Kovakuntoinen kaveri tuo Lauri, varsinkin kun takana oli reilun parin kilometrin pyöräilyt kotoa treeneihin ja vauhdikas lasten yleisurheilutunti.

Loppuun kevyt juoksu takaisin Sepänniemen kentälle ja välistä juoksuloikkia 4 x 30. Viimeistään tässä vaiheessa iloitsin kenkähankinnastani, sillä meno oli rullaavaa. Ja siis miten en tajunnut aikaisemmin miten huonot mun vanhat (tässä tapauksessa n 2 kk) kengät olikaan? No voi niitä kävellessä käyttää ja joskus hätävarana. Onneksi en ehtinyt pilaamaan jalkojani ja tiedänpähän jatkossa millaiset lenkkarit hankin.

PS: Tänään on Jorman nimipäivä. Onnittelut sille idioottigolfarille, joka pilasi perjantaina mun pelin lyömällä palloaan nilkoille. Hänhän tuntui tottelevan nimeä Jorma. Toivottavasti tiemme eivät kohtaa toiste. Jorma teit minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta kaikkea muuta kuin positiivisessa mielessä.