Peruttu ystävyyden takia

Tänään oli Gentain viimeiset Cross Circuit ulkotreenit ja mä en päässyt paikalle :( Ei hyvä, ei todellakaan. Syy miksi peruin tunnin on ystävyys. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta niin siinä vain kävi. Ja joskus asiat on vain laitettava tärkeysjärjestykseen.

Kesken työpäivän havahduin ukkoseen, kuulostelin sitä huolestuneena, mutta jatkoin töitä vaikka harkitsin karkaavani kotiin. Kotona odotti varsin pelokas nelijalkainen, joka pelkää ukkosta ylitse kaiken. Tässä vaiheessa kaikki oli kuitenkin hyvin ja tilanne ohi. Reippaasti lähdettiin lenkille rankkasateesta huolimatta. Eihän meitä ole sokerista tehty, joten eteenpäin...kunnes jyrähti.

Onni pelkää ukkosta niin paljon, että säntäsimme suorinta tietä kotiin. Tunnin rauhottelun ja odottelun jälkeen yritettiin uudestaan. Tällä kerralla päästiin hieman pidemmälle ja taas. Tässä vaiheessa aloin jo tuijotella huolestuneena kelloa ja kaivoin netistä muutaman eri sääennusteen, sää ei ollut puolellani. Pikainen vilkaisu parhaaseen ystävääni, joka tärisi kauhusta ja haki minusta turvaa, pakoitti tekemään ikävän päätöksen. Oli vaan pakko perua tunti ja harmittaa muuten edelleen.

Mutta millainen koiranomistaja olisi, jos jättäisin toisen yksin tällaisena hetkenä? Onni kuitenkin tekee minun eteen paljon ja joka päivä. Sen ansiosta herään joka aamu onnellisena, eihän tuollaisen seurassa voi olla surullinen. Ja sängystäkin on helppo nousta, eräs kun nousee aina hyväntuulisena (en viittaa itsenäni). Lista on loputon, koira todellakin on ihmisen paras ystävä.

Hyödynsin aikataulumuutoksen päikkäreiden muodossa. Pikainen 20 minuutin uni on ihan paras keino ladata akkuja. Pitää vaan hyväksyä, että tämä viikko menee rennosti, lauantaita odotellessa. Ja päästiinhän me lopulta sinne lenkillekin. Nautittiin sateen raikastamasta ilmasta ihan kotinurkilla. Eikä haitannut yhtään vaikka sade jatkuu, jatkuu ja jatkuu.



Compassion has no limit.
Kindness has no enemy.

Sain siskoltani viestin kesken työpäivän, jossa on aika paljon ajatusta. Pysähdyin hetkeksi miettimään, miten paljon viisautta noissa sanoissa on. Ihan mukavaa, että systeri jakoi teehetken kanssani. Lappu on rakastamani Jogi-teestä, joka on muuten aivan ihanaa, luomua tottakai. Kannattaa testata, sen rinnalla liptonit kalpenee ja makuun pääsee Life-myymällän kautta. Jos oikein rakastuu voi tilata ison satsin iHerbin kautta netistä. Tosta voisi ottaa vaikkapa totuuden jokaisen päivään.

En oikein tiedä mistä sain idean, mutta aloin myös haikalla osallistumisesta Midnight Run tapahtumaan. Töistä lähtee pieni porukka ja kyselin jo saisinko lyöttäytyä jengiin. Se olisi hyvä välietappi ennen puolimaratonia ja 10 km voisi revitellä ihan täysiä. Ja isolla kirkolla kun ollaan niin ilmassa olisi suuren urheilujuhlan tuntua. Mietin vielä päivän tai pari, polttelee pahasti pakko myöntää.

Loppuun vielä mulle iso juttu. Tätä on mietitty pitkään, mutta sunnuntaisen pohdinnan jälkeen pistin tuulemaan. Mä olen ihan oikeasti menossa lokakuussa kuntosaliohjaajan koulutukseen. Jee, pienet sille! Pitää vielä järjestää töistä pari vapaapäivää ja ratkaista kurssiin liittyvä likviditeettiongelma. Mutta ne ovat vain järjestelykysymyksiä ja tiukan paikan tullen mä olen ihan guru junailemaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, huomenna onkin rankkaa settiä tiedossa.