Angie:
100 x leuanveto
100 x punnerrus
100 x vatsat
100 x kyykky (paino 40 kg)
Öö sata leukaa...kuulostaako pahalta? No niin mustakin, etenkin kun irtoaa yksi ja parhainakin päivinä korkeintaan kolme. Koska leuanveto on vielä haavekuva laskin smith tangon alimpaan pykälään, menin selinmakuulle lattialle, kurkotin tankoon ja vedin leukani mahdollisimman ylös. Tällaisen vinkin olen löytänyt netistä -> www.super-sets.com etsiessäni tietoja siitä kuinka voisin edetä hankkeessani. Alun perin tavoitteeni oli päästä kymmeneen leuanvetoon kesään mennessä, mutta jotenkin unohdin koko asian. Uusi takaraja ja hieman realistisempi sellainen on asetettu tammikuun loppuun, tätä ei parane unohtaa.
Sata toistoa mitä tahansa yllä mainittuja liikkeitä olisi ollut paha, joten pilkoin tavoitteen pienempiin osiin. Kymmenen toistoa jokaista, neljä liikettä putkeen ja välissä lyhyt vesitauko. Sama setti kymmenen kertaa läpi. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jo kahden kierroksen jälkeen teki pahaa. Kuuden jälkeen teki mieli lopettaa ja viimeiset kolme settiä vaativat sisua. Eihän siinä loppujen lopuksi mennyt kuin neljäkymmentä minuuttia, mutta koville se otti, etenkin leuanvedot. Helpoitettuinakin leuanveto tuntui häijyltä ja suoritukseni olivat kaikkea muuta kuin puhtaita, mutta tästä lähdetään parantamaan.
Treenin suhteen oli hieman kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta olin tyytyväinen siitä, että vedin sen urheasti läpi. Jokainen treeni joka saa voimaan pahoin on erävoitto. Mä olen lepsut ja mukavat treenit vetänyt, ei niitä enää ikinä kiitos! Mutta toisaalta harmitti etten pysty parempaan. Järjellä ajateltuna en voi olla luonnonlahjakkuus vaan taso kasvaa tekemällä.
Jatkoin maauimalaan ja altaassa oli pakko myöntää, että voimat ovat vähissä. Tuntui etten päässyt lainkaan eteenpäin ja kohtuullisena pitämäni rintauintitekniikka oli täysin kateissa. Pulikoin kuitenkin 500 metriä, mutta aikaa tuhrautui lähes 25 minuuttia eli noin kymmenen minuuttia enemmän kuin normaalisti. Tykkään myös hölkätä portaat altaalta saunalle, mutta nyt lähinnä hoipertelin ne ylös asti.
Välissä pikainen käynti kotona, meikkiä
kehiin ja kesämekko päälle. Tavoistani poiketen kävelin kaupunkiin ja parin
kaupan katsottuani satamaan. Tapasin kolme rakasta ystävääni ja kävimme
syömässä Sibeliustalon vieressä olevassa Casselissa. Ruoka oli hyvää, mutta
suuntasimme jälkiruoan toivossa Kahvila Karirantaan. Herkuttelin antaumuksella
ja söin juustosarven sekä korvapuustin. Uskon siihen, että herkuttelu silloin
tällöin tekee sydämelle hyvää. Okei voisin olla tarkempi ja kiristää kropastani
muutaman kilon, mutta juuri nyt en jaksa. Tykkään itsestäni juuri tällaisena
kurvikkaana ja naisellisena, no okei en aina, mutta tänän olen armollinen.
Hyvässä seurassa aika menee kuin siivillä, niin nytkin. Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpi asia mun maailmassa, kiitos rakkaat. Sain kyydin Sokokselle ja pienen kiertelyn jälkeen suuntasin kotia kohti. Lahti on mun city, tänne mä kuulun ja täällä on hyvä olla. Tuo kuva on Karjalankadulta, aina kun kuljen siitä tunnen olevani kotona ja hymyilen leveästi. Mikäpä se on tällaisena päivänä hymyillessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti