Yksi onnistunut viikonloppu

Avainpiilo :)

Viikonloppu alkaa olla paketissa, onneksi tiedossa on lyhyttäkin lyhyempi työviikko, enää yksi aamu. Perjantaina takki oli tyhjä, kevyt lenkkikin tuntui liialliselta ja palkitsin itseni päiväunilla. Tunnin kauneusunien jälkeen keräilin itseäni hetken ennen kuin ryhdyin toimeen, viikkosiivous oli tehtävä. Siivousta lukuun ottamatta en kyennyt suurempiin urotöihin. Kroppa muistuttaa väsymyksestä turhan usein, onneksi loma on jo nurkan takana. Päivän paras yllätys oli postista tullut Spibelt-lähetys, päivän toimitusaika yllätti enemmän kuin positiivisesti. Tätä voi siis suositella.

Mistähän aloittaisi?

Lauantaina suuntasin aamupuuron jälkeen kaupungille ostamaan ystäväni 7-vuotiaalle pojalle syntymäpäivälahjaa. Vinkistä viisastuneena kurvasin kirjakauppaan ja hankin tehtävävihkoja...tylsä, mutta ah niin hyödyllinen lahja. Ilmeisesti olen ollut kiltti, sillä palkitsin itseni parilla liikunta-aiheisella kirjalla. Jostain syystä jatkoin matkaani Sokokselle ja lahjoin itseäni lisää. Heinäkuuksi on povattu sateita, joten oli ihan pakko ostaa muutama pokkari ja alehyllystä löytyi lisää mielenkiintoisia kuntoiluopuksia. Reppu täynnä luettavaa fillaroin kotiin.

Lukeminen kannattaa aina

Tykkään lukemisesta ja kirjahyllystäni löytyy dekkareita, hömppäromaaneja sekä kattava kokoelma liikunta-aiheisia teoksia. Nuo uusimmat hankinnat vain näyttivät kivoilta ja aion kahlata kaikki pian läpi. Sadepäivien ratoksi nautin jännäreistä, hyvää kirjaa kun ei malttaisi käsistään laskea. Olen yrittänyt etsiä pätevää opasta CrossFitin maailmasta, mutta toistaiseksi turhaan. Muutama potentiaalisen oloinen kirja löytyi Amazonista, mutten jaksanut tutkia tilausehtoja tarkemmin. Retki kirjastoonkin voisi avata silmiä, pistetäänpä korvan taakse.

Puttitreenit

Suunnitelmissa oli golfkierros, mutta ehdin hyvin ulkoiluttaa koiran. Olin hyvällä fiiliksellä, joten kävelyn sijaan innostuin juoksemaan. Ilman mittareita lähdin liikenteeseen ja askel tuntui kevyeltä. Onnikin alkaa tottumaan juoksulenkkeihin ja kulkee jo sujuvasti vierellä.

Kerrankin olin kentällä ajoissa ja ehdin sekä puttigriinille että rangelle. Hieman horroksessa olevat lyönnit alkavat löytymään, vielä tarpeeksi kierroksia ja opettajan vinkkejä niin eiköhän se lähde. Harmikseni jouduin huomaamaan, että peliseurani oli perunut. Lähdin pelaamaan yksin ja vaikka harkkakierros tuli tarpeeseen on yksin pelaaminen kuollettavan tylsää. Parin väylän jälkeen lyöttäydyin perässä tuolevan porukan mukaan ja loppu sujuikin mukavissa merkeissä.

Ykkösteen näkymä

Jos jaksan ihailla lasten kykyä liikkua vaivattomasti, ihailen myös virkeitä vanhuksia. Peliseurani eli nainen ja kaksi miestä olivat noin seitsemänkymppisiä ja nostin hattua heille koko sydämestäni. Golf  ilmeisesti pitää nuorekkaana ja innostaa liikkumaan, toivoisin kokevani saman 40 vuoden kuluttua. Oli upeaa seurata kuinka kolmikko pelasi kokemusta huokuen, rennosti ja vaivattomasti, silti leikkimielisesti kilpaillen. Siinä seurassa olisi viihtynyt totisesti pidempäänkin, mutta etuysi riitti tällä kerralla.

Pikainen käynti kotona ja kaupungille, harvinaista herkkua tiedossa eli siskon kanssa istumaan iltaa. Koira katsoi syyttävästi ja jäi haukkumaan sydäntäsärkevästi, koirasnomistajan syyllisyydentunne on aina läsnä, huokaus. Santa Fe on molempien suosikki ja lyhyen odottelun jälkeen pöytä järjestyi nopeasti. Koska päivä oli mennyt vauhdilla, enkä ollut juurikaan syönyt oli huutava nälkä. Onneksi niin alku- kuin pääruokakin olivat maukkaita, hyvä ruoka parempi mieli. Tosin ei ollut mielialassa valittamista ennen eikä jälkeen.

Pitkä olut

Kun kerta harvoin liikahdetaan suunnattiin terassille. Ehdoton suosikkini on Teerenpeli, jossa oman panimon tuotteita on pakko suosia. Oli kiva vaihtaa kuulumiset rauhassa ja katsella ihmisiä, kesä oli saanut muitakin liikenteeseen. Koska käytän alkoholia harvoin en uskalla ottaa paljon, humala tulee todellakin halvaksi. Muutaman tuopin jälkeen kurvasin kotiin, pyörä ja nainen pysyivät ongelmitta pystyssä. Kotona oli loukkaantunut nelijalkainen, eikä ollut epäilystäkään ettenkö joutuisi hyvittelemään käytöstäni.

Sunnuntai olikin pyhitettävä erään koiran hemmotteluun aamusta alkaen. Lorvittuani aikani, luin muuten melkein yhdellä istumalla Kirsi Valastin kirjoittaman Naisen juoksukirjan, oli suunnattava lenkille. Parin tunnin kävely Onnin määräämällä tahdilla teki hyvää, sateinen sää ei haittanut kumpaakaan. Taisin saada anteeksi jo alkumetreillä. Ja kotona käperryttiin molemmat sohvalle, kuin sanattomasta sopimuksesta oli päikkäriaika.

Koirien sunnuntailenkki

Päikkäriaika

Nokosten jälkeen olikin taas mentävä. Toistaiseksi olen saanut kutsun Laurin syntymäpäiväjuhlille, mutta pian kouluun marssiva mies voi jättää tylsän aikuisen pois kutsulistalta. Niin kauan kuin mahdun vieraslistalle ilmoittaudun juhlahumuun. Vastassa olikin ipanadisco, lahjoin päivänsankarin ja suuntasin aikuisten kahvipöytään. Synttärit, mikä mahtava tekosyy herkutella, hyödynsin sen koko rahan edestä.


Kahvipöydässä mieleen hiipi ajatus juoksulenkistä. Johtuiko hiilaritankkauksesta vai mistä tunsin oloni pirteäksi. Kotiin päästyäni kokkailin vielä eväät töihin ja sitten oli aika testata Spibelt kunnolla. Ranneversio oli jo hyväksi havaittu lauantain lenkillä ja nyt pakkasin iPhonen vyötärömalliin. Musat soimaan ja matkaan, kuin yhteisestä sopimuksesta Onnikin oli vauhdikkaalla tuulella. Kiemurreltiin siellä täällä ja nautin lenkistä, askel rullasi mukavasti alusta loppuun. Tunnin jälkeen alkoi sataa, mutta eihän se menoa haitannut, ilma oli raikas ja nautin elämästä. Sykkeet pysyivät 160:n molemmin puolin, vauhti jolla olisi jaksanut aamuun asti (no ehkä vähän liioittelua). Tunti neljäkymmentä minuuttia myöhemmin kaupunkikierros oli tehty ja päivän saldoksi tuli 20 kilometriä (kävely 8 km ja juoksu 13). Aion siirtyä juoksun etukäteissuunnittelusta fiilispuolelle, sillä tällainen ennalta suunnittelematon lenkkeily tuntuu sopivan minulle kuin nenä päähän.

Sunnuntailenkin faktat

PS: Spibelt toimii