Mustikoita mä metsästän

Mustikkamaanantai

Heräsin sateen ropinaan ja teki mieli jäädä koko päiväksi peiton alle. Kellon soidessa turvauduin torkutukseen, kunnes sain potkittua itseni ylös. Sateesta viis mulla oli tekemistä, nimittäin metsien mahtavin monivitamiini odotti minua. Aamupalani on ollut jo pitkään vaillinainen, mustikat puuttuu. Mikään ei ole parempi keino käynnistää aamu kuin syödä puuroa, raejuustoa ja mustikoita.

Takana oli kuusi peräkkäistä golfpäivää, joten kaipasinkin vaihtelua. Eilinen peli oli vieläpä täydellinen katastrofi eli taukoa kiitos. Blogiakaan en viitsinyt päivittää, sillä jutut menivät aika yksitoikkoisiksi. Epäonnistuneet lyönnit tulivat uniin asti, pakkomielteistä käyttäytymistä jep jep. Sellaista se golf on, addiktoi huumeen lailla...pakko saada lisää ja lisää.

Koska olin jo sunnuntaina marssinut metsään, nautin ensin puuroni niin kuin se kuuluukin syödä, nam! Sitten kamat kasaan ja maalle. Perjantaista lähtien siellä on tullut rampattua, koska meidän landella on mukavaa. Matkalta nappasin mukaan Saarioisen eväät, sillä marja-aikaan kenelläkään ei ole aikaa kokkailla, mutta nälkä on valtava.

Mestarikoira vartioi

Pienestä tihkusateesta huolimatta marssin metsään, siihen mummon saunan taakse tietenkin. Mestarikoirani Onni piti seuraa ja valvoi tekemisiäni vierestä. Mustikoisen kerääminen on mukavaa puuhaa, vaikka rankkaa hommaahan se on. Maalaistyttö kun olen viihdyn metsässä, hiljaisuus on kaunis asia. Vaikkei ämpärit täyty itsestään ja marjastus on kovaa hommaa nautin elämästä. Hetken olin osa luontoa ja sain olla kaikessa rauhassa ajatusteni kanssa. Jokamiehen oikeus on hieno asia, mars metsään kaikki!

Olen syntynyt mustikkasukuun ja meillä todellakin kerätään marjoja. Isäni on kuin kone ja sama geeni tuntuu olevan hänen kahdella siskollaan. Kun yhtälöön lisätään äitini, tätieni miehet kertaa kaksi ja muutama serkku, saadaan lopputulokseksi aika pirun paljon mustikoita. Vanhemmillani on kolme pakastinta ja neljännestä osaomistus, syksyyn tultaessa kaikki ovat ääriään myöten täynnä. Silti ei oo tuli tänäkin vuonna vastaan paljon ennen kevättä.

Saalis 10 l + 5 l + poimuri

Lähes kolmen tunnin ahkeroinnin jälkeen palasin kotiin 15 litran kantamusten kanssa. Vaikka olin syönyt välissä eväsleivät oli lakisääteisen tauon paikka. Metsässä tulee aina nälkä, joten söin hyvällä ruokahalulla ja otin pienet tirsat, porukoitten sohva suorastaan kutsuu loikoilemaan. Päälle vielä kuppi kuumaa kahvia ja takaisin sorvin ääreen. Onneksi olin varannut mukaan vaihtovaatteet, vähän oli märkää ja kaipasin kuivia varusteita. Kiittelin myös itseäni siitä, että olin investoinut keväällä kunnon vaelluskenkiin, pysyi muuten varpaat kuivina. Urheiluvarusteista ei kannata säästellä, laadusta kannattaa vähän maksaakin, se maksaa itsensä takaisin käyttömukavuudellaan.

Olin suunnitellut kerätä parikymmentä litraa, joten urakka jatkui. Mähän en tunnetusti tykkää antaa periksi jos jotain on päätetty. Eipä ne marjat haaveilemalla kerry, joten mars metsään pikkuämpärin kanssa. Kaiken kaikkiaan talven varalle on haalittava vähintään 40 litraa mustaa kultaa ja ämpärillisen verran lahjoitan marjoja kummilapsieni vanhemmilleni (ainakin kaunis ajatus on päässäni). Golfvapaat on siten käytettävä hyödyksi, että sanat muuttuvat teoiksi.

Taitoni ovat hieman ruosteessa, sillä marjojen keräämiseen tuhrautui viitisen tuntia. Seuraavalla kerralla etsin hieman paremman paikan, jottei mene ikä ja terveys. Kun saalis oli kotipihassa käynnistyi operaatio putsaa marjasi. Puolitoista tuntia nökötin omenapuun alla putsauspuuhissa. Tässä vaiheessa munkin mieleeni tuli ajatus siitä, että voisihan se kesä vähän lämmittää. Lämpömittarissa oli 14 astetta ja viluhan siinä tuli, onneksi mulla oli seuraava action plan valmiina.

Ennen kolmatta vaihetta eli pussitusta tein tulet saunaan. Selkäkin muistutti olemassaolostaan, joten kaipasin lämpimään. Lopulta päivä alkoi olla pulkassa ja pääsin hellimään kipeytyneitä lihaksiani löylyihin. Mielestäni pitäisi olla lakisääteisesti määritelty, että jokaisella suomalaisella on oma sauna. Vuosien kerrostaloelämä ei ole saanut kitkettyä minusta oman saunan kaipuuta. Suuri haaveeni olisi asua joskus omakotitalossa, jossa on puukiuas ja kiukaassa lasiluukku. Ehkä se vielä toteuttuu jonain kauniina (ei haittaa vaikka sataisikin) päivänä.

Ihana kasvihuone

Viimeisen vaiheen eli pakastuksen jätin isälleni. Mun pakastin on täynnä eikä sinne moinen marjamäärä mahtuisikaan. Pitää tutkia mitä pakkaseni on syönyt ja järjestää seuraavalle satsille kunnolla tilaa. Jäätelöä lukuun ottamatta mustikat saavat vallata paikat. Ennen kaupunkiin palaamista nappasin kasvihuoneesta yrttejä ja salaatteja, mitä luksusta moinen onkaan!

Huomenna on taas aika palata golfin ihmeelliseen maailmaan. Aion nukkua pitkään ja käyttää aamupäivän en mihinkään. Toivottavasti kaupunkilaistunut pullamössöselkäni palautuu yön aikana, muuten voi olla tukalat oltavat. Voin käydä tyytyväisenä nukkumaan, sillä päivän hyvä työ on tehty ja eiköhän tuo käynyt toiminnallisesta harjoittelustakin.