Toimintatorstai

Eilisen treenit jäivät haaveeksi, kroppa sanoi stop ja kaipasi lepoa. Päikkäreitten, totaalisen levon ja kunnon yöunien ansiosta olin tänään kuin uudestisyntynyt. Harvinaista herkkua aamutuimaan eli heräsin ilman herätyskelloa ja tätä ei todellakaan tapahdu usein. Sain inspiraation heti aamulla Facebookin ansiosta...palataan tähän kohta.

Vaikka meinaan panostaa toiminnalliseen harjoitteluun en aio jättää juoksutreenejä. Siksi tilasin netistä kätevän vyön, johon saa juoksun ajaksi puhelimen ja avaimet. Spibeltin lisäksi investoin myös nilkkaan tai ranteeseen kiinnitettävään "taskuun". Ja kyllä olen helppo, tämäkin hankinta sai alkunsa Juoksija-lehdestä. Uskon tosin, että molemmista on vielä paljon iloa. Nyt vaan odotellaan postipakettia.

Viikkoa on värittänyt pakkomielteinen ajattelu muuttaa harjoittelua CrossFitin oppien mukaan. Netistä löytyy toki tietoa, mutta olisipa hyvä päästä juttelemaan jonkun asiaan perehtyneen kanssa. Vaikka hieman epäilen kykyäni tehdä tuloksekasta treenisuunnittelua oli aika ryhtyä sanoista tekoihin. Aamulla bongasin Spartanin Facebook päivityksen ja päätin lähteä salille heidän viitoittamalla tiellä.

Torstaitreeni

1) Pyöräily kotoa salille (noin 4 km)

2) Salitreeni Spartanin tyyliin
- rinnalleveto kyykyllä
- kulmasoutu
- pystysoutu
- maastaveto
- pystypunnerrus
- hyppykyykky
- hauiskääntö
- burpee
+ kahvakuulaheiluri 1 min
1 min tauko

5 toistoa / liike
5 kierrosta

3) Uinti 500 m

4) Pyöräily kotiin

Sain sykkeet hyvin nousuun jo pyöräillessä. Se toimi hyvänä alkulämmittelynä, joten aloin salilla välittömästi töihin. Ohjeena naisten paino oli 25 kg, mutta armollisesti kannoin eteeni 17,5 - ja 15 kilon tangot sekä 12 kilon kahvakuulan (tyttöpainoja). Onneksi aloitin maltillisesti...sain pian huomata, että suosituspainoihin on vielä matkaa.

Viisi toistoa voi kuulostaa kevyeltä, ehkäpä jopa säälittävältä, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Tai no riippuu tekijästä, mutta puhun nyt omasta kokemuksestani. En ole normaalisti hikoilevaa tyyppiä, mitä nyt joskus kainalot vähän kostuu, mutta naama on tasaisen valkoinen kuntoilusta huolimatta. Tänään hikoilin kuin pieni sika, hikikarpalot kohosivat naamalle jo ensimmäisen kierroksen aikana ja päivän väri oli punainen.

Pystysoutuun ja hauiskääntöön jouduin vaihtamaan kevyemmän tangon, muuten 17,5 kiloa tuntui sopivalta. Kahvakuulaan päästyäni minuutti tuntui tunnilta ja muutin sen kymmeneen toistoon (hävettää myöntää, mutta pakko mikä pakko). Kolmannen kierroksen jälkeen voin todella huonosti ja viimeisen patterin aikana pahoinvointi valtasi kroppani. Todellisuudessa kova treeni tuntuu pahalta, korjaan todella pahalta eli olin oikealla tiellä. Olin oikeastaan ylpeä itsestäni ja sain itseluottamusta, saan varmasti juonesta kiinni omin avuin.

Vaikka kevensin suunnitelmaa, mm. venytin tauot minuutista kahteen, ei treeni vienyt kuin puolisen tuntia. Yritin tehdä bonuksena  tuttavuutta TRX:n kanssa, mutta lihakset olivat hapoilla eikä toteutuksesta tullut mitään. Nolona luikin muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen vähin äänin pukuhuoneeseen. Vastaanotosta nappasin pullon palautusjuomaa ja jatkoin maauimalaan.

Uinti oli hyvä keino palauttaa lihaksia. Keskityin hyviin vetoihin ja nautiskelin altaassa 500 metriä, ajallisesti vajaat 15 minuuttia. Loppuhuipennuksen sain juoksemalla urheilukeskuksen portaat ylös, hymy hyytyi loppumetreillä. Kerrostalon asukkina uinnin yksi parhaista puolista on juurikin saunominen, nautiskelin ajan kanssa löylyistä ennen kotimatkaa. Paluumatkaa tein kaikessa rauhassa ja pyöräily näytteli loppuverryttelyn roolia, eikä mulla olisi ollut voimiakaan yhtään tiukempaan settiin.

Kotimatkalla yritin ratkaista likviditeettiongelmani ja poikkesin R-kioskilla. Ostin toiveikkaana Casino-arvan ja toivoin raaputtavani itselleni rahaston, jonka turvin voisin opiskella Personal Traineriksi sekä osallistua Spartanin toiminnallisen harjoittelun kurssille. Hyvä suunnitelma, mutta jotain meni pieleen...7 euron voitolla ei vielä unelmia lunasteta. No käyn valitsemassa huomenna voittoisamman arvan, siihen veikkausvoittoni sentään riittää.

Ja sitten muumilakanoihin nukkumaan...kauniita unia kaikille!