Kolopalloa ja hiilaritankkausta

Hissiposeeraus

Nautin tänään lomapäivästä, koska iltapäivällä oli tiedossa firman golfkerhon syyskisa. Hidas aamu pitkän kahvihetken kanssa on luksusta ja sen jälkeen suunnattiin Onnin kanssa lenkille. Nautin siitä, että pipon voi vetää korville ja kesällä hankittu windstopper puku on ahkerassa käytössä. Vielä kun ehtisi jossain välissä metsään samoilemaan...sieniäkin olisi kiva metsästää.


Toiveikkaana suuntasin Messilä Golfia kohti ja aloitin kisavalmistelut lounaspöydästä sekä tutkimalla alennusrekit. Golfvaatteet kannattaisi aina hankkia näin syksyllä, selvää säästöä. Nappasin mukaani Dailyn pitkähihaisen paidan, joka sopii mun tyyliin kuin nakutettu. Ja kyllä tyyli on mulle tärkeä asia myös viheriöllä.

Minä, Raiski ja Seidi
Kristina puttaa taustalla

Välineurheilua - haittaakse?

Ehdittiin me hieman ladyjen kera poseeratakin ennen kierrosta, on meillä vaan mukava työporukka! Mun peliryhmässä oli kaksi miestä Pete ja Lasse, ihanaa peliseuraa molemmat. Kaikki kahdeksantoista väylää kierrettiin hyvällä fiiliksellä toisiamme tsempaten. Mun avaukset ja väylälyönnit kulkivat kuin unelma, mutta mitä ihmettä oli tapahtunut lähipelille? Chipit ja putit olivat kateissa, menetin mahdollisuudet pärjätä töppäillessäni. Onneksi golf on silti mukavaa, pelaanhan intohimosta golfiin en tuloksen takia.

Sää suosi kisailijoita

Kaunista kaunista

Sentään pari PARia tuli tehtailtua ja sain nimiini lähimmäs lippua kilpailun. Väylällä 12 avaukseni rauta ysillä päätyi 3,93 m lipusta. Sillä sai mainetta ja kunniaa...tai no ainakin palloja palkinnoksi. Pistesaaliini oli 28, jäinkin kauas kärkikamppailusta. Todella toivon, että lokakuussa ehtii vielä kiertämään ja kokemaan onnistumisia. Pelkkä ajatuskin pitkästä talvesta ja pelitauosta tekee pahaa.

Kotiin tultuani jatkoin hiilaritankkausta. Eilisestä lähtien olen syönyt tummaa leipää, puuroa, pastaa ja banaaneja. Olo on aika tukala, mutta energiaa pitäisi ainakin olla kropassa. Voi olla, että hiilaritankkaus menee pieleen, mutta olenpahan ainakin yrittänyt. Huomenna jatkan runsasta juomista, vichyä on kitattu ja vessassa ravattu, mutta ruoka menee jo kevyeen moodiin. Pidän ruokailuvälit lyhyinä ja annoskoot maltillisina, sen kummempaa suunnitelmaa mulla ei olekaan. Lauantaina nähdään miten kroppa ja kantti kestää, teen parhaani ja sehän riittää. Onneksi lähden urakkaan ystäväni Evan kanssa, joten tsemppiseuraa löytyy omasta takaa. Meille saa pitää peukkuja!