perjantai 5. lokakuuta 2012

Ihana kipu!


Kammetessani äsken sänkyyn ja napatessani läppärin syliin pikaista postausta varten, en voi olla ajattelematta kipua. Kipu on lähtökohtaisesti negatiivinen asia ja ikävä sellainen, mutta kunnon lihaskipu, joka on aiheutettu kovalla treenillä on tavoittelemisen arvoinen asia. Torstaiaamusta lähtien olen kyllä tuntenut sen miltä kunnon treeni tuntuu, I love it! Vaikka rintalihakset olivat tulessa, koko yläkroppa oli kosketusarka, suuntasin työpäivän päätteeksi salille.

Päälle kohtuullinen olkapää/hauis/ojentaja-treeni, jolla takasin sen ettei tilanteeseen tulisi pikaista muutosta. Myönnetään, lintsasin paikoitellen painojen suhteen, mutta vain koska lihakset olivat valmiina tulessa, en yksinkertaisesti pystynyt parempaan. Jollain ihmeen keinolla olen jumittanut myös pohkeet ja takareidet, niitähän ei ole vielä treenattu lainkaan. Silti olosuhteet huomioiden treeni oli hyvä, poistuin napakan tunnin setin päätteeksi salilta.

Voitte arvata, että olotila ei ollut kaksinen perjantaiaamuun päästyä, nyt kivun seasta erottui ärtyneet selkälihakset ja käsivarsissakin oli uusia tuntemuksia. Joku toinen olisi siirtynyt viikonlopun viikkoon rauhallisesti, mutta kaipasin vielä hieman lisä-ärsykettä. Viikkojen reissuelämä vaatii nyt kunnolla veronsa, yritän kiriä sitä kiinni ja toisaalta kaipaan täydellistä vastapainoa työelämälle. Niinpä lähdin testaamaan uuden salini ryhmäliikuntakattausta, tunti crosstrainingia ja saisin työviikon clousattua...ei ehkä maailman upein työviikko takana eli pakko se oli pikkoa pinoon pakkokeinoilla.

Olin varautunut johonkin kamalaan, tajunnanräjäyttävään rääkkäykseen. Sali oli mielestäni hieno, ehkäpä hieman pieni, mutta silti uuden karhea ja kutsui luokseen. Ohjaaja vaikutti hieman hermostuneelta, mutta selitti hyvin tunnin tavoitteen ja miten edetään. Alussa liikkeet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, koska joka paikkaan sattui, mutta kropan lämmettyä alkoi kulkemaan. Tuleehan siinä pakosti hiki, kun tunti riehutaan toiminnallisen harjoittelun maailmassa, mutta hei olen edelleen elossa. Pakko myöntää olin hieman pettynyt, odotukseni tosin saattoivat olla kohtuuttomat. Annan vetäjälle uuden mahdollisuuden, hyviä elementtejä löytyi paljon eli pienellä viilauksella saadaan toimiva setti. Kaipasin takaisin Gentain Cross Circuit treeneihin, harmi vaan etten ehdi niihin ilman erityisjärjestelyitä. Onneksi Gentai ei katoa minnekään ja hyvää vaihteluahan tuo oli...siunattu kipukin säilyy varmuudella viikonlopun yli.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti