Joulusuklaa on saapunut

Olen viettänyt kaksi hyvin ansaittua lepopäivää. Viime viikolla ei lepopäiviä mahtunut kalenteriin, joten nyt on pakko hillitä tahtia ennen kuin kroppa tekee sen puolestani, muuten iskisi flunssa aivan varmasti. Eilen kävin ystäväni kanssa 1,5 tunnin raportointilenkin, päivän polttavimmat uutiset on nyt käsitelty. Ja tänään loikoilin sohvalla opiskelun merkeissä, varsin rentouttavaa. Huomisen eväät odottavat jääkaapissa raa'an kanafileen ja raakojen kasvisten muodossa. Aamu alkaa siis kahvilla ja kokkauksella, onneksi noista saa loihdittua nopeasti hyvät eväät töihin. Laiskuudesta todellakin kärsii...sen eestään löytää minkä taakseen jättää.

Piiiiiitkä hylly

Eilisen lenkin jälkeen kurvasin markettihelvettiin, anteeksi kielenkäyttöni, ja tein järkyttävän havainnon. Vai pitäisikö sitä sittenkin kutsua hurmaavaksi näyksi? No jokainen päättäköön itse. Vuosihan alkaa lähennellä loppuaan ja kyllä joulu on kovaa vauhtia tulossa, ainakin joulusuklaat ovat rantautuneet kauppoihin. Ja siinä sitä on ollut hyllyttäjällä hommaa, pitkät hyllyrivit pursusivat värikkäitä uutuuksia sekä tuttuja klassikoita. Johtuuko kovasta kysynnästä vai ylitsepursuavasta tarjonnasta (vai peräti molemmista) suklaaröykkiöitä oli ripoteltu makeishyllyjen lisäksi käytäville. Jouluun päästessä osa pinotaan varmaan maitohyllynkin viereen.

Ihanat suklaaklassikot tarjolla

Ihan oikeasti mykistyin näkemästäni ja mietin minkä rasian olisin itse halunnut. Mieleen pilkahti radiosta kuulemani juttu, jonka mukaan suomalaiset syövät vuodessa 15 kiloa karkkia. Italialaisten vastaava luku oli vain 5 kiloa eli jotain pieniä yhtäläisyyksiä kasvavaan ylipaino-ongelmaan saattaa löytyä. Tällä kertaa karkit jäivät kauppaan, mutta aivan varmasti joulusuklaata tulee nautittua, en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Jäin myös pohtimaan kuinka paljon syön karkkia vuosittain. Varmasti se viiden kilon raja menee yli heittämällä, mutta yllänkö ylärajaan asti?



Suklaata kuin sieniä sateella

Ei ole helppoa pysyä tiukkana, kun ympärillä on kaiken maailman houkutuksia. Vaikka kärsin edelleen nälästä pystyin kieltäytymään helposti. Motivaatio on niin korkealla, etten anna hetken mielihalujen tehdä mutkia matkalle. Tänä vuonna mun joulun tärkein juttu ei ole kaiken maailman kaloripommit...jouluvalot voisi kyllä virittää pimeän karkottamiseksi. Elämä on valintoja ja jokainen tehköön omansa, minä pysyn mahdollisimman pitkään järkilinjalla. Eiköhän sitä ehdi aattona herkuttelemaan :)