![]() |
| R.I.P - hyvin te veditte ja monta vuotta |
Heti Intersportiin päästyämme ja oikean ständin löydyttyä sisko bongasi mulle parhaimmat. Ulkonäkö oli aika suuri tekijä, halusin kauniit ja värikkäät, mutta laitettuani uudet kengät jalkaan vakuutuin välittömästi hankinnan tärkeydestä. Näiden ihanuuksien ansiosta, mun jalat leijailee seitsemännessä taivaassa salille päästessään. Varsin siistithän ne mun vanhatkin ovat, mitä nyt hieman pohja irvistelee kadonneita liimauksia. Tosin hyvin ne ovat palvelleet, on tainnut tulla kymppi täyteen eli hintansa väärtit.
Uudenkarheiden kenkien kera jatkoin matkaa salille. Kropassa tuntui aika häijysti eilinen selkätreeni, alaselkä vihoitteli koko päivän ja lenkillä vatsalihaksetkin alkoivat valittaa kohtaloaan. Arvatenkin olin vain tyytyväinen, selkeesti treeni on mennyt perille. Selkäparka sai vain nauttia maisemista, kun ryhdyin kiduttamaan käsivarsia.
2. TREENIPÄIVÄ - OLKAPÄÄT, HAUIS JA OJENTAJAT
![]() |
| Think pink! |
- vipunostot sivuille käsipainoilla
- takaolkakone
- hauiskääntö taljassa
- hauiskääntö koneessa
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- talkaonennus tangolla
sarjat 3x15-10
palautusaika 45 s
Lieneekö syy uusissa kengissä vai missä, mutta hyvin mä vedin. Ensi viikolla voin napata huoletta lisää painoja, merkinnät on vihossa tallessa, joten muistan sitten missä voin petrata. Vaikka treeni sujuu hyvin tunnen itseni pullamössöksi. Löydän itsestäni vain vikoja ja huomaan mittailevani itseäni hyvin kriittisesti tyyliin "tosta pitää kiristää". Ihan tyhmää tuollainen, tiedän sen itsekin, onneksi järjen ääni peittää tuollaiset tyhmät jutu.
Huomenna pistetään viikon salitreenit pakettiin jalkalihaksia rääkäten. Torstaina jatkuu CrossCircuit tekniikkakoulu, joten Gentai kutsuu taas. Loppuviikko sujuukin Kouvolassa kuntosalivalmennuksen ihmeellisessä maailmassa. Kääk miten mua vaan jännittää päivä päivältä enemmän ja toisaalta meinaan haljeta innostuksesta. Oikeastaan ei pöllömpiä tunteita kumpikaan :)
PS: Näytin systerille Fitfarmin Facebook sivuilta fitnesskaunotar Hanna Saarion kuvan. Kysyin, että mitä jos mä näyttäisin jonain päivänä tuolta. Sukulaisuus velvoittaa tai jotain, siskoni ei nauranut vaan totesi, että oishan se hienoa. Ei sillä, että body fitness olisi mielessä, mutta saahan sitä nyt vähän syksyisenä tiistaina haaveilla. Ja koskaan ei saa sanoa ei koskaan.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti