Teksti on kirjoitettu jo tiistaina, mutta pienien koneongelmien takia sen julkaiseminen on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Sunnuntaina suuntasin kädet täristen (en liiottele yhtään) työpaikalle suorittamaan kuntosalivalmentajan teoriakoetta, jotta saisin pestin virallisesti suoritettua. Kuumeilun ja työstressin takia lukeminen oli jäänyt vähiin, joten tunsin oloni kaikkea muuta kuin varmaksi. Voimaportaita, lihasten tehtäviä ja termejä päässäni pyöritellen ryhdyin toimeen. Koneen ruudulla raksutti kello eli testin suorittamiseen oli puoli tuntia aikaa. Kysymyksiä oli 60 eli aikaa oli varattu jokaiseen 30 sekuntia. Yritin kerrankin hidastaa tahtia ja lukea kysymykset rauhassa, välillä jopa luin lauseet ääneen, että hahmottaisin tilanteen.
Vahvistettuani testitulokset eteenpäin lähetettäviksi ruudulle tuli teksti "Onneksi olkoon olet suorittanut kokeen hyväksytysti". Vaikka huomasin kysymysten edetessä, että on tässä jotain opittukin jännitin mitä seuraisi. Lopputulos oli vieläpä hyvä, sillä vastasin yli 90 % oikein, vain kaksi hutia mahtui matkalle. Iloisesti hihitellen suuntasin kaupoille ja iloitsin uunituoreen kuntosalivalmentajan pätevyydestäni, ei pöllömpi sunnuntai.
Viikko on ollut aikamoista turbulenssia, vaikka alkumetreillä onkin, joten maanantai meni ihan muita asioita sulatellessa. Töissä on siis suuria mylleryksiä, eivätkä ne muutoksen tuulet ole vielä hellitäneet, mutta kaikesta huolimatta päätin palata arkeen eli palata salimoodiin. Uskomatonta, mutta totta edellisestä salitreenistä oli kulunut kaksi viikkoa ja hieman jännitti lähteä. Kumman nopeasti se kynnys alkaa kasvaa.
Pääsin vihdoinkin testamaan uusitun rinta, selkä, vatsat -päivän. Toistojen määrät ja palautusajat ovat muuttuneet, joten aluksi meni hieman ihmetellessä mitä pitääkään tehdä. Uudet liikkeet tuntuivat mukavalta vaihtelulta ja kunhan opin sarjamäärätkin alan päästä kärryille. Lievästä hapuiluista huolimatta sain kivan treenimoodin päälle, varovainen aloitus, mutta kroppa kiitteli actionista. Miten mä olen pärjännyt kaksi viikkoa? Öö en kovin hyvin.
Treeni alkoi vinopenkkipunnerruksella smithissä ja jatkoi penkkipunnerruksella käsipainoilla. Smith oli sen verran napakka aloitus, että pienistä käsipainoista huolimatta lihakset tärisivät kakkosliikkeessä. Siihen vielä peck deck päälle niin rintalihasta oli rääkätty riittämiin. Selkäosiossa oli samanlainen väsytystaktiikka eli painoilla ei tulla hetkeen jos toiseen leuhkimaan.
Tauko saattoi tehdä takapakkia, mutta ehkä se teki hyvää myös päälle. Tauko ainakin lisäsi motivaatiota ja uusitun ohjelman kanssa on taas kiva huiskia menemään. Seuraavan kerran päivityksiä pitää katsoa vasta maaliskuussa eli kyllä tämä tutuksi tulee. Tällä viikolla ehdin mainiosti salille kolmesti ja torstaina on tiedossa Gentain joulutreeni, mitäköhän kamalaa siellä on tiedossa?
Ai niin tuo arvoituksellinen otsikko. Koska kuntosalivalmentajan pätevyys on hankittu pitää matkaa jatkaa. Ilmoittauduin tänään personal trainer koulutukseen. Nyt vaan peukut pystyyn, että Kouvolaan saadaan tarpeeksi porukkaa ja ryhmä kasaan. Yhdestä etapista huolimatta tie on vasta alussa ja haluan uskoa siihen, että matka on päämäärää tärkeämpi, sillä ylä- ja alamäet koulivat parhaiten. Minne olen siis matkalla? Sen kun tietäisi, mutta onneksi mitään ei tarvitse päättää vaan katsotaan mihin elämä kuljettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti