Ei liene kenellekään yllätys, että työmatkat ja reissaaminen on kaikkea muuta kuin lempipuuhaani. Mutta ei auta itku markkinoilla eli mars matkaan! Neljän päivän aikataulu on sen verran tiukka, että katsoin parhaaksi roudata eväät mukanani. Mun Tupperware kokoelma oli koetuksella, kun purkitin sunnuntai-iltana mukaan neljän päivän salaatit, välipalarahkat ja keitetyt kananmunat iltapalalle. Maailmassa on Tupperware-edustajia, joiden kokoelmat kalpenee mun sinkkukeittiön varustetasolle...tämä ei ole vitsi. Aamupalan imaisin vasta kymmeneltä, joten lounas venyi ja arvatenkaan välipala-aikaan ei ollut nälkä. Kaiken kukkuraksi mun kananmunat unohtui officelle, joten goodbye iltapala, parempi tuuri huomenna :)
Loimaa on kuitenkin osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi. Työpäivä meni hyvin ja tutustuin moniin mukaviin ihmisiin, ehdottomasti tämän duunin parasta antia. Kun päivä oli pulkassa suunnattiin kollegani Sannan kanssa hotellille ja syömään. Paikallinen Pihvilinna niminen paikka teki vaikutuksen ja listalta olisi löytynyt vaikka ja mitä. Valitsin paikkakunnan erikoisuuden biisoni burgerin salaatilla, onneksi älysin vaihtaa ranskalaiset vihreään vaihtoehtoon. Suhteellisen tuhtia kamaa, mutta liha oli herkullista ja korkealaatuiset raaka-aineet maistuivat niin hyville. Nautin vuoden 2013 toistaiseksi parhaan ateriani eli tuota paikkaa suosittelen lämmöllä. Bongasin listalta seuraaville illoille pari herkullista vaihtoehtoa, enää ei haittaa yhtää vaikka reissussa menee koko viikko.
Kun ruoka oli vähän lasehtinut lähdin kohti paikallista kuntosalia, Liikuntakeskus KuntoPaikkaa. Vaikka olin kysellyt koordinaatteja pariinkin otteeseen päädyin hortoilemaan kylän raitilla (oikeesti Loimaa on kaupunki). Juuri kun epätoivo meinasi iskeä olinkin kohteessa. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta voi mikä vau efekti oli edessä. Kaivelin rahapussia esille, mutta pääsin ilmaiselle tutustumiskäynnille. Kerroin kyllä rehellisesti olevani työmatkalla ja kotikaupunkini, ei musta ihan hevillä kanta-asiakasta taida tulla. Siitä huolimatta pääsin treenaamaan maksutta. Taas yksi plussa mun työkuvioissa, pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ei tää matkalaukkuelämä nyt ihan kamalaa olekaan.
Flunssa tuntuu vielä, joten ei tässä nyt riemusta hihkuta. Sen lisäksi viikon mässäily ja lorvinta on tehnyt hallaa mun vyötärön ympärykselle. Ketähän tästäkin voi syyttää? Tilannetta ei korjannut vatsaa turvottanut hampurilainen, mutta kaikkea ei voi saada. Pienistä miinuksista huolimatta sain vedettyä hyvän treenin, ainakin etureidet tuli pumpattua tilaan nimeltä jumitus. Vähän piti käyttää mielikuvitusta, sillä sali poikkesi K&Mstä varustetasoltaan, mutta pidin sitä vain mukavana vaihteluna. Tuli niin hyvä fiilis, kun pääsin vähän hikoilemaan ja työasiat katosi mielestään ihan itsestään, nämä on niitä syitä miksi liikkuminen kannattaa.
Hotellilla mua odotti saunavuoro, sillä olin tilannut saunan valmiiksi. Loimaan Seurahuone on pieni hotelli, joten meininki on (positiivisella tavalla) erilaista kuin ketjuhotelleissa. Oi miten ihana päätös päivälle ja lempeät löylyt. Työmatkaharmitus on kadonnut täysin ja odotan huomista työpäivää sekä iltaa. Huomeniltana lähden katsomaan kuinka lenkki kulkee näillä leveysasteilla ja kestääkö mun kuntoni astetta kovempaa rääkkiä.
PS: Eiliset golftreenit sai mut melkein itkemään. Svingi oli kadonnut viikossa eikä mikään tuntunut luonnistuvan. Sen lisäksi tunsin itseni sairaaksi, kääk noiden flunssien kanssa. Onneksi en ollut yksin epätoivoni kanssa, pari naista tuntuivat olevan samassa tilassa...lievä lohtu. Teki mieli lähteä kesken kaiken kotiin ja pistää mailasetti myyntiin. Jostain se sisu kuitenkin löytyi ja toinen Pro sai mut taas kartalle. Viimeisten kymmenen minuutin aikana aloin taas löytää jutun juuresta kiinni. Oiskohan se taas viikon päästä helpompaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti