Eilen illalla olin onnellinen päästyäni ehjänä kotiin, oli nääs aikamoinen ajokeli. Nuhjuisen hotellihuoneen jälkeen pyörittelin mielessäni sanontaa kotini on linnani ja myös tarkoitin sitä. Parin hieman huonosti nukutun yön jälkeen oli taivaallista päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Ja aamulla kömmin tukka pystyssä keittiöön ja aloitin työpäivän heti, kun kahvi oli tippunut. Pienet sille, joka keksi etäpäivät :)
Oikeasti olin supertehokas ja piti ihan pakottautua pitämään välissä ruokatauko. Kahvia upposi sen sijaan tasaisesti...varmaan kolmen päivän annos. Tyytyväisenä itseeni pystyin pistämään koneen ajoissa kiinni, miten se 8 tuntia menikin niin nopeasti?
Lähdin moikkaamaan kymmityttöäni Elliä, mut jätettiin jopa hetkeksi lapsenvahdiksi. Vaikka yritin kaikkeni 9 kuukautta vanha neiti huusi kurkku suorana. Tai no välissä piti vetää henkeä, mutta sitten se jatkui taas. Toivottavasti kummallekaan ei jää traumoja tästä merkillisestä 20 minuutin ajasta. Kun suurimmasta järkytyksestä oli selvitty, Elli nukkui jäätävät päikkärit ulkona ja mut oli ruokittu kotiruualla, jatkoin matkaani Vierumäelle.
Keskiviikko- ja torstai-iltaisin on mahdollista käydä harjoittelemassa golflyöntejä ilman erillisiä maksuja, kuuluu golfvalmennuksen hintaan. Mun kaverit Raiski ja Kirsi olivat samanaikaisesti kurssilla, kun mä parkkeerasin bägini peilin eteen. Peilin avulla aloin taas hakemaan backsvingiä...miten se onkin niin vaikeaa? Sinnikkään harjoittelun jälkeen lyönti alkoi löytyä. Pyysin vielä Pron tsekkaamaan missä mennään ja sain hyvän vinkin. Oikeastaan on ihan hyvä, että kesään on vielä aika pirun monta viikkoa.
Kyllä tuollainen svingailu teki kropallekin hyvää. Olinhan jumittanut koko päivän keittiön pöydän ääressä eikä työergonomia ole ihan samaa luokkaa noissa Ikea kalusteissa kuin officella. Niskat on niin jumissa, että kääk! Kyllä sen vaan huomaa miten rankkaa istuminen on kropalle vaikka se onkin paljon puhuttua siistiä sisätyötä. Jos etäpäiviä tulee tehtyä enemmänkin voisi harkita työpöydän ja kunnollisen tuolin hankkimista kotiin.
Kun svingit oli hiottu ja pallot kerätty otettiin hienot kuvat muistoksi. Ai miten niin lavastettu tilanne? Kotimatkalla totesin mielessäni, että olipahan täydellinen päivä. Miten sitä välillä ehtiikin joka paikkaan ja voi tehdä itselleen mieluisia asioita. Muutenkin mä olen onnistunut ympäröimään itseni ja elämäni hyvillä jutuilla mm. ihanilla ihmisillä ja mieleisillä harrastuksilla. Näillä fiiliksillä on kiva suunnata huomenna työpaikalle ja viikonloppukin on ihan lähellä. Ja arvatkaapas kuka on menossa kahvakuulakurssille eli mukavaa puuhaa tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti