Hiljaiseloa

Näin mä vaan loikoillaan

Blogi on taas jäänyt muun elämän jalkoihin ja niin on muuten treenaaminenkin. Viime viikon työmatkalle raahasin reippaasti treenikamat, mutta mitä kävikään. Maanantaina pysyin ruodussa eli työpäivän päätteeksi hotellin salille inspiroitumaan (oli muuten tosi kiva jalkasetti) ja päälle vielä lyhyt uintipalauttelu. Aivan ihana uima-allas Sokos Hotel Lappeessa eli yksi plussa seuraavaa vierailua ajatellen.

Tiistaina juoksu jäi haaveeksi ja lähdettiin työporukalla syömään... kyllä se vaan niin on, että välillä pitää herkutella. Jälkiruuaksi pari huurteista sekä Saipan peliä seuraamaan, Lappeenrannassa ei voi kannustaa muuta kuin Saipaa. Siitä jääkiekostahan mä en tajua mitään, mutta fiilis oli hyvä ja vapaalle heittäytyminen teki hyvää.

Töitä on tullut paiskittua olan takaa, joten päivien päätteeksi päällimmäinen tunne on ollut väsymys. En suostu myöntämään, että olen työorientoitunut, mutta aina välillä se saa musta otteen. Onhan se välillä pakko joustaa ja satunnaisesti pitää heittäytyä kunnon projektin armoille. Sen sijaan, että olisin panikoinut tässä samalla miten kuntoilut menee, päätin ottaa aikalisän. Kuuntelin (kerrankin) kroppaani ja annoin sen levätä aika monta päivää. Sunnuntai oli ensimmäinen päivä, kun laitoin itseni fyysisen haasteen eteen. Parin viikon tauko golftreeneissä oli tehnyt hyvää ja kadonnut svingi alkoi löytymään...onneksi!

Oli muuten todella mukavat treenit, pakko vähän hehkuttaa. Meillä oli 7 pistettä, joissa treenattiin 10 minuuttia ennen siirtymistä seuraavaan. Aloitin chipeistä ja ensin piti osua kolmeen eri vanerilevyyn, treenattiin siis erilaisia lähestymisiä. Seuraavassa pisteessä chipattiin rajatulle alueelle ja seurattiin miten maila osui palloon eli tuliko hyvä vai huono osuma (mä en jaksanut sitä niin tarkkaa syynätä miten se pallo vieri mutta lyöntiharjoittelu oli hyvästä). Jatkoin puttipisteelle, jossa hyödynnettin iPhoneen ladattua golfsovellusta. Sain aika hyvät vinkit mun puttiin, jossa ongelmana on ollut liian pitkä putti eli nyt keskityn napakkaan liikerataan.

Kun lähipeliä oli hiottu pääsin svingaamaan. Pidin pron törkeästi lähelläni ja kyselin paljon, nyt oli vaan pakko saada homma toimimaan. Samalla testasin pron kelloa, joka mittasi mm. svingin nopeuden sekä rannekulman. No okei mitään en muuten tajunnut, kuin että nopeus piti pysyä jokaisessa lyönnissä samana ja aika tasaisena se pysyikin. Sitten pääsin kokeilemaan taitochippausta hulahulavanteen läpi (se oli siis siinä tietyllä korkeudella) ja onnistuin ihan mukavasti. Lopussa mun hermoja koeteltiin ns. painomailoilla (mailan sisällä on hiekkaa eli se painaa ja vaikuttaa mailan liikerataan) ensin vasemmalta lyöden ja sitten oikealta. Ei ole muuten helppo löydä väärän käden mailalla ja väärältä puolelta.

Pari tuntia hurahti vauhdilla ja lähdin kerrankin hymyssä suin kotiin päin. Pari edellistä kertaa olen tapellut kirotun svingini kanssa ja lähtenyt itku kurkussa, kyneleet ovat olleet lähellä. Tämä kertoo aika paljon siitä miten tunteella tähän lajiin suhtaudutaan, elämää suurempi ei sen kummempaa. Pro nappasi mun rautamailat mukaansa ja muuttaa niiden lapakulmaa 4 €/kpl. Mailat on mulle liian pitkät ja osun niillä liian kantaan. Kulmaa säätämällä osuma pitäisi muuttua keskelle, jonka pitäisi parantaa lyöntiä. Todellisuudessa kannattaisi ostaa uudet raudat, mutta ei nyt hirveästi innosta 500-700 euron investointi. Tai siis muuten innostaisi, mutta se on se iän ikuinen likviditeettiongelma.

Mutta palataan mun treenitaukoon, eilenkin tyydyin vain koiran lenkittämiseen. En varsinaisesti  laske kävelylenkkejä edes liikunnaksi, sillä tahti on verkkainen kun mestarikoira keskittyy rauhassa reviirinsä merkitsemiseen. Tosin hyvää se tekee tuulettaa päätä toimistossa vietettyjen tuntien päälle. Etenkin nyt kun päivät meinaavat venyä järestään tunnilla tai kahdella. Mutta tänään otin härkää sarvista ja päätin lähteä Gentaille vähän jumppaamaan, onhan se KuntoMIX tiistai.

Lähiaikoina ne syömiset ovat kanssa olleet kaukana suunnitelmista, mikään ei mene kuin Strömsössä. Tai no aloitan aamut orjalisesti kaurapuuro, raejuusto & mustikkayhdistelmällä (eihän siis päivää muuten voi aloittaa), mutta sitten olen lipsunut. Asiaa ei tietenkään auta nuo työreissut ja ravintoloissa syöminen. Mutta juuri nyt en ruoski itseäni moisesta vaan yritän pitää huolta omasta jaksamisestani ja pysyä jotenkin tolpillani. Joskus se lipsuminenkin on niin paikallaan! Tämä treeniblogi ei selvästikään ole tiukkoihin faktoihin perustuva :)

Tänään en ehtinyt syömään kunnolla ennen treenejä. Nappasin kalorit syömällä puoli rasiallista Amerikan pastilleja (niistä tulee muuten lapsuus mieleen) ja sitten treenikassi olalle. Ei muuten ollut kovin hyvä idea eli ei kannata kopioida. Vanha viidakon sanonta "tee niin kuin minä sanon äläkä niin kuin minä teen" piti jälleen paikkansa.

Tunti oli hyvä eli paljon kamalia hien pintaan nostavia juttuja. Ihanan kamala on muutenkin hyvä kuvaamaan Gentain meininkiä. Ensin tehtiin erilaisia kuperkeikkoja (kerrankin pienestä koosta on hyötyä) ja päälläseisontaa. Ei ole muuten ihan yksinkertaita tehdä aikuisena kuperkeikkoja, siinä on tasapainon kanssa tekemistä ja aika moni pelkää niitä. Kun alkulämpö oli päällä tehtiin pareittain työosioita kahvakuulaa hyödyntäen.

Mulla meinasi loppua puhti välissä, työosuudet olivat todella rankkoja. Välillä teki mieli luovuttaa, mutta jostain löytyi sisua viedä treenit loppuun asti. Lopputuloksena hyvä treeni parempi mieli! Vaikka lepo on ollut hyvästä niin kunnon treeni on parasta lääkettä. Eipä pyörinyt yksikään työasia mielessä, kun kirosin huonoa kuntoani ja pyyhin hikeä otsaltani. Mutta alan rääkkäämään itseäni pikkuhiljaa eli katsotaan miltä ne energiatasot näyttää huomenna. Se oman kropan kuuntelu on aikamoinen taitolaji ja ainakin itselle se tuottaa jatkuvasti ongelmia...yritän silti!