tiistai 17. joulukuuta 2013

Aina valmis partiolainen & sisäinen martta

Kumman kiireisenä sitä saa itsensä pidettyä vaikkei tekisi mitään kuntoiluun liittyvää. Töistä hurautin prinsessa-Micralla Prismaan etsimään lisää jouluvaloja, mä haluan valoa ja joulun taikaa ympärilleni! Siinä samalla tein ystäväni puolesta ruokaostokset (hassua muuten miten erilainen toisen henkilön ostoslista on) ja roudasin ne sitten hänelle. Ystäväni toipuu jalkaleikkauksesta eikä voi liikkua kotoaan kuukauteen, ajatuskin puistattaa, ehdin sentään välillä vähän jeesailemaankin. Kuten olen aina sanonut ystävyydelle pitäisi järjestää aina aikaa, sillä tärkeät ihmiset kulkee rinnallasi läpi elämän. Tiedän myös, että vastaavassa tilanteessa saisin itsekin apua.

Sitten kiireen vilkkaan kotiin virittelemään uusia jouluvaloja, jee! Olkkarin lipaston päälle ilmestyi sydänvalot, joita voisi melkeinpä pitää kesään asti. Hankkimani tähtivalo sen sijaan oli ihan vääränlainen, mutta se löysi hyvän paikan eteisestä. Vielä tekisi mieli jotain pientä...valoilla saa niin ihanasti tunnelmaa, ihan kuin kotia olisi uudistettu enemmänkin. Prismassa oli yksi ihana valokranssi, mutta hinnan takia se jäi vielä takaraivoon hautumaan. Jos käyn ostamassa sen muutaman päivän kuluttua, hankinta alkaa vaikuttaa melkein perustellulta & tarkkaan harkitulta. Naisen logiikka on sitten mahtava keksintö ja siitä löytyy vastaus kaikkeen.



Kun valoasiat oli tältä erää check kaivoin sisältäni pahasti pölyttyneen ja kateissa olleen martan esiin. Toistamiseen tällä viikolla to do lista työn alle, kerrassaan ärsyttävä keksintö ja ketäs tästä saikaan syyttää? Tiistain kunniaksi hyökkäsin vessan kimppuun. Ensin pikainen peilikaapin tyhjennys/järjestysoperaatio. Miten sieltä saakin aina säännöllisesti pussillisen roskiskamaa irrotettua? Sitten jynssäsin seinät, tappelin suihkukaapin kanssa (puhdistus on ihan mission impossible) ja pesin peilit. Voisi melkein luulla, että pesukoneen alle oli kuollut joku otus, sen verran sieltä sai pölyä kaavittua. Koko ilta siinä taas vierähti, mutta ei voi muuta kuin paukutella henkseleitä...ollaan toiminnan keskipisteessä. Voisikohan huomenna olla lepopäivä ihan kuin treeneissäkin? Vai pitäisikö mun käyttää keskiviikkoilta keittiön kaappien jynssäykseen ja järjestelyyn? On se muuten eri rankkaa olla mä :) kaikki ei kestäis tässä sykkeessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti