Täytyy sanoa, että kolmannen jooga-aamun jälkeen olen entistä vakuuttuneempi asian suhteen. Lisäsin aurinkotervehdysten jatkoksi soturi 3n, wind removingin (hihii pierusarja) ja lapsiasennon. Wind removing tehdään siten, että maataan lattialla ja otetaan vuorotellen polvi ikäänkuin syleilyyn. Tämä on liike, jota tehdessä hiljaisessa joogasalissa välillä törähtää. Tekisi mieli nauraa joka kerta, pieruhuumori nyt vaan toimii aina ja tietenkin etsiä punasteleva syyllinen. Mistä se muuten johtuu, että pierut hävettää? Sehän on jokseenkin luonnollinen asia, jolle ei välistä voi mitään. Anyway kun sarjan on tehnyt tuntuu siltä, että saisi lisää pituutta ja tottahan se on, että ihmisen keho menee hieman kasaan yön aikana. Varmaan siksi sitä tunteekin itsensä niin jäykäksi näin aamuisin, mutta kokemukseni perusteella siitä ei kannata välittää. Venytin lopussa vielä takareisiäkin nostamalla jalan kattoa kohti ja auttamalla joogasetissä mukana tulleen venytysnauhan kanssa.
Lapsiasento on yksi helpoimmista asanoista. Ollaan melkein kontallaan, pidän itse jalat nilkoista kiinni ja avaan polvista. Sitten kyyristyn yläkropan jalkojen päälle ja pidän käsiä pään jatkona, satunnaisesti vartalon sivulla. Kasvot ovat mattoon päin suunnattuina ja siinä sitten hengitellään syvään. Jos tietäisin niin kertoisin asennon merkityksen, mutten tiedä (ylläri pylläri) joten en edes arvaile. Mutta jotain kovin rauhoittavaa siinä on, mieli ja keho lepäävät molemmat.
Aikaisen aamun väsymys on poissa, kiitos noin 10 minuutin joogan. Mieli on kirkas ja pienestä turnausväsymyksestä huolimatta tunnen itseni energiseksi. Vähän tässä hakee pää sanoja, kun töissä vedetään kuudetta kertaa samaa settiä. Onneksi jengi tajuaa, että ei tuo tahallaan pätki ja lähinnä naureskelee mun ajatuskatkoille. Alkaa tuntua siltä, että olen joululomani ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti