Onnin kaltaisten vuoksi toivon sydämeni pohjasta, että ilotulitussääntöä noudatetaan. On siis varsin perusteltua, että paukkeesta nautitaan vain sille määriteltynä aikana klo 18-02. Meinasin saada aikaisemmin sätkyn ja hallitsemattoman raivarin, kun paukkuja ammuttiin mielin määrin muinakin aikana. Voi olla, että karjuin kerran tai kaksi pikkupojille, jotka intoa puhkuen räjäyttelivät viimeisiä papattimattojaan. Meille niistä koitui paniikinomaisia hetkiä ja lenkkeilystä oli sillä sekunnilla nautinto kaukana.
Tänään voin pitkästä aikaa nauttia itsekin raketeista, sillä ovathan ne kauniita, asioilla on aina kaksi puolta. Taivaalle tuijottaminen on suorastaan maagista ja sitä haluaisi ikuistaa kaiken näkemänsä verkkokalvoilleen ikuisiksi ajoiksi. Sen suurempia bilemeininkejä en kaipaa, baarit täyttyvät varmasti ilman minuakin. Jostain syystä nämä "pakolliset juhlapyhät" eivät miellytä muutenkaan, samaan pannaan menevät vaput, juhannukset ja muut kinkerit...eiköhän niitä ole juhlittu munkin osalta tarpeeksi.
Muistelen illalla mennyttä vuotta ja esitän toiveeni tulevalle hyvässä seurassa. Työpäivän jälkeen kurvailen lapsuudenystäväni luokse, joka on sattumoisin kummityttöni äiti. Ohjelmassa on ainakin saunomista, syömistä, tinojen valamista ja ilotulituksen ihailua, kuulostaa täydelliseltä. Vielä olisi muutamia tunteja aikaa miettiä nasevia lupauksia uuden vuoden varalle, sillä sen verran on perinteitä kunnioitettava, että lupaan olla ensi vuonna taas astetta parempi ja asettaa tavoitteita sen toteutumiseksi.
Mitä sinä lupaat itsellesi? Ja olisiko jotain mitä minun pitäisi ehdottomasti päättää vuoden 2014 kunniaksi?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti