Joulun odotusta - vatsan kautta

Tänään oli viikon kohokohta nimittäin joululounas hyvän ystävän seurassa. Olin kuolannut ruokalistaa pitkin viikkoa, viimeksi aamulla. Hot joogan jälkeen kiirehdin kotiin suihkuun ja laittautumaan. Äkkiä meikit naamaan, tukka kuosiin ja pikkumustaa päälle. Sitten Helkaman suunta kohti keskustaa ja menoksi. Snadisti vilakka pyöräkeli, mutta eipä nyt valiteta turhasta. Kerrankin oli pyöräparkissa tilaa ja sain menopelini paraatipaikalle eli aivan Sokoksen pääsisäänkäynnin eteen.

Olimme varanneet pöydän Lahden parhaasta (ja kalleimmasta) ravintolasta eli Rouxista, suosittelen lämpimästi. Alkuruokapöytä notkui toinen toistaan ihanimpia herkkuja. Ainoastaan sillit sai jäädä rauhaan, kaikkea muuta oli ihan pakko maistaa. Ellei pääruualle olisi tarvinnut jättää tilaa olisin santsannut, jälkiruokapöytäkin muistutti olemassaolostaan. Pääruuaksi valitsin nieriää, punajuuririsottoa ja hollandaisekastiketta, oli muuten herkullista. Lopuksi kokoelma leivoksia, suklaata ja juustoja vihreän teen kera.

                    

                    

Tuntui siltä, että aika olisi menettänyt merkityksensä, ei ollut kiire minnekään. Muutenkin rakastan joulua ja jouluruokia, joten oli ihanaa pysähtyä hetkeksi hyvän ruuan äärelle. Joulussa tärkeintä ei olekaan se ostoshysteria, vaikka siltähän se usein vaikuttaa, vaan mahdollisuus hiljentyä, olla kiitollinen kuluneesta vuodesta & läheisistä. Pari tuntia siinä vierähti, kun herkuteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Tällaisina hetkinä elämä on aika täydellistä.

Oli tarkoitus pyörähtää parissa kaupassa, sillä totuuden nimissä rakastan lahjojen ostamista. On suorastaan ihanaa miettiä miten jotain läheistä voisi ilahduttaa ja ajatella sitä riemua mitä käärepapereiden poiston jälkeen voi ilmetä. Kaikkein parhaimmillani olen pieniä yllätyslahjoja ostaessani, joita pyrin jakamaan lähipiirini vuoden ympäri. Ihanat kummilapseni saavat ne inhokkilahjat eli pehmeät paketit, tosin äidit varmaan ilahtuvat laadukkaista vaatelahjoista, inhoa kaikkea krääsää sitä on maailma tulvillaan. Ystävilleni en juurikaan osta joululahjoja, satsaamme lähinnä syntymäpäivien muistamiseen. Paria haluan kyllä muistaa jotenkin, ideat vaativat vain hieman jatkojalostusta. Eniten panostan siskoni lahjaan, mutta siinä ne sitten ovatkin. Tai no eniten mä taidan panostaa aina itseeni, kun on koko vuoden kiltti niin eihän sitä voi muutakaan.

Ajatus ostoskierroksesta oli kuitenkin kuolleena syntynyt. Maha oli niin turvoksissa, että ajatus loppui heti alkuun. Siispä päätin palata tapahtumapaikalle vähemmän ylensyöneenä ja suuntasin kotiin, kaupathan on joka päivä auki. Ilta sujuu Rennien avustuksella ja visusti sohvalla loikoillen. Kunhan saan hieman keräiltyä voimia pakkaan matkalaukkuni ensi viikkoa varten. Juuri nyt vatsani estää aivosolujen käytön...jaa että mitenkäs se mun dieetti? Noh ei se nyt niin vakavaa ole :) ei ainakaan joulun alla.