Kehitystä ja kissahaaveilua

Tämän päivän aamujooga alkoi jo melkein rutiinilla, lähes yhtä sujuvasti kuin kahvinkeittokin. Heh tykkään liiotella, ei se nyt ihan niin kivuttomasti mene...toiveajattelua. Joka tapauksessa tuntui siltä, että aurinkotervehdykset menevät jo huomattavasti paremmin kuin maanantaina. Ehkä tässä on pienoista kehitystä havaittavissa, ajatella miten tilanne muuttuu tammikuun loppuun mennessä?!? Ja jos tuosta säälittävästä joogamatosta jotain positiivista hakee niin sen saa napattua helposti matkalaukkuunkin mukaan. Muuten se on eri surkea, ote ei meinaa pysyä ja pelkään sen hajoavan heti alkuvaiheilla. Jos joku on erehtynyt maksamaan tuosta normihinnan eli 49,90 € niin aikamoisen huijauksen kohteeksi on päätynyt. Aika näyttäköön miten pitkäikäinen ystävä siitä vielä tulee.

Sitten mukavempiin asioihin eli kissoihin tai yksikin kissa riittää näin alkuun. Syksyn edetessä talveksi kotini on tuntunut niin tyhjältä. Täältä puuttuu tassutteleva sydämenmurskaaja ja toisaalta Onnin poismenosta alkaa olla tarpeeksi aikaa. Koiran hankintaa en kuvittelekaan (salaa haaveilen vain, että ehkä jonain päivänä) mutta kissaa tässä on eräskin viikko metsästetty. Tulokset ovat tosin olleet laihat, mutta nyt alkaa näyttää lupaavalta, jei!

Olin jo melkein kyllästynyt urakkaan, kunnes törmäsin illalla uuteen ilmoitukseen. Muutenhan tässä ei olisi probleemia, mutten halua/pysty laittamaan kissan hankintaan 700-1000 €. Siksipä olen kysellyt sijoituskissan perään, jossa hinta on siten pienempi. Intoa puhkuen rustasin mailia ja hetkeä myöhemmin puhelimeni soi. Siinä sitten rupateltiin tovi kasvattajan kanssa ja joulun jälkeen olisi tarkoitus lähteä käymään paikan päällä. Sitten selviää kelpuutetaanko minut ja varmistun olisiko tämä minulle sopiva rotu.

Siivousurakan aikana olen haeskellut sopivaa paikkaa kissan wc:tä varten. Hygieniasyistä haluaisin sen vessaan ja pienillä järjestelyillä se onnistuu kyllä. Pariin otteeseen olen jo pyörinyt lemmikkieläinliikkeissäkin raapimispuita tutkien, nyt on muuten palattava tapahtumapaikoille. Täysin hurahtanut kun en vielä ole, niin nuo kissan tarvikkeet pitäisi saada mahdutettua sisustukseen eli kiipeämispuun pitää mätsätä sohvan kanssa, kuinkas muutenkaan?

Onneksi tässä ei tapahdu mitään heti huomenna, tosin kärsivällisyys ja minä emme mahdu samaan lauseeseen. Luovutus olisi helmikuun puolivälissä eli ehdin hankkimaan/järjestelemään kaiken mieleni mukaisesti. Rodun suhteen en ole ollut kovin tarkka, tärkein kriteeri on lyhytkarvainen. Jos mä jotain inhoan niin karvoja, mahtava lähtökohta muuten lemmikin hankintaan. No kaikkea ei voi saada ja kestän pienet miinukset aivan varmasti. Olen siis haaveillut siiamilaisesta, itämaisesta, bengalista, occicatista, burmalaisesta jne. Nyt kiikarissa olisi pieni cornish rex uros, nimi on muuten työn alla.

Tuo pieni rääpäle tuijotti mun sydämeen heti ensikatsellaan kuvan välityksellä. Saa nähdä miten kehnosti käy ensitapaamisella. Tavoitteena olisi käydä kyläilemässä ennen vuoden vaihdetta. Cornish Rex on vähän hassunnäköinen rotu, jolla on kihara karva. Siltä puuttuu aluskarva, joten se ei ole mikään ulkokissa. Toivon, että se vaikuttaa myös lähtevän karvan määrään. Luonteeltaan se on seurallinen ja vilkas eli haluaa olla osa kaikkea mitä omistaja tekee. Tiedossa ei siis ole mikään epäluuloinen luimistelija, jollaisia kissat aika usein ovat, tosin se on vain kiehtovaa. Mutta eiköhän se selviä varsin nopeasti tuleeko musta hullu kissanainen, yhtälön kolmesta elementistä kaksi toteutuu jo varsin mallikkaasti. Tosin pitää myös harkita tarkasti onko tuo satavarmasti minulle sopiva rotu eli yritän sittenkin vähän himmailla. Tässä puhutaan kuitenkin vuosia kestävästä sielunkumppanuudesta, joten ei pidä hullaantua täysin vaan miettiä asiaa perinpohjaisesti. Lähdenpä töihin pähkäilemään näitä elämän tärkeitä elementtejä...kissa, kissa kissa <3