Likkojen lenkki Lappeenrannassa

Päivän kohokohta oli työpäivän päätteeksi sovittu lenkki hyvän ystävän kanssa. Kerrankin pystyin yhdistämään huvin ja hyödyn eli työmatkalla ehtii tapaamaan tuttujakin. Mullahan on "salattu" Lappeenrantamenneisyys, olen asunut täällä kahteen otteeseen ja kaiken kaikkiaan 5 vuotta. Siksipä kaupungissa voi törmätä välistä vanhoihin tuttuihinkin, tosin Evan kanssa pidetään säännöllisesti yhteyksiä.

Toisin kuin allekirjoittanut, Eva juoksee säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Mun kroppa oli valmiiksi runneltu pe-su treenien jäljiltä ja etureisissä painoi vähän liikaakin eli epäsuhta välillämme oli merkittävä. Muutenhan se 8 kilometriä taittui ihan mukavasti, mutta ylämäissä teki mieli luovuttaa, ei vaan meinannut puhti riittää. Luminen jalkatiekin tuntui välistä jarruttavan menoa, mutta periksi ei annettu. Vaikka pakkasta oli kymmenisen astetta ei ilma tuntunut lainkaan raa'alta, tosin lopussa käsiä alkoi palella turhan paljon.

Juoksen normaalisti yksin, mutta jos kaipailen seuraa salille, niin kyllä lenkkiseurakin tulisi tarpeeseen. Tämä olisi varmaan järjestettävissä, joten pitäisi vähän kysellä työpaikalla. Samalla, kun vaihtaa kuulumisia vaihtuvat maisemat melkein huomaamatta ympärillä. Vähän mä kyllä puuskutin, päivittäessäni Evan kartalle mun elämän kiemuroista. Muutenkin oli kiva nähdä, sillä välimatkan takia ei tule kovin tiuhaan kyläiltyä. Viimeksi taisin pyörähtää Evaa moikkaamassa kesälomalla.

Mehän ollaan juostu kimpassa kaksi puolimaratonia eli yhteistä lenkkihistoriikkia löytyy. Ensimmäinen reilut vuosi sitten Joutsenossa (blogista löytyy merkintöjä syyskuulta 2013) ja toisen kerran keväällä Helsinki City Runilla. Tämä jälkimmäinen olikin aika tuskien taival, sillä mulla meni tankkaus plörinäksi. Ei kahta ilman kolmatta, joten ensi vuonna se on varmaan testattava juoksukunto seuraavaksi. Jospa mä yrittäisin jopa panostaa näihin juoksuhommiin joskus maaliskuun tienoilla. Siihen asti keskityn vain satunnaisiin lenkkeihin ilman turhia paineita. Seuraava puolikas olisi kiva juosta taas jossain muualla, HCR:lla oli mun makuun turhan paljon ryysistä. Ehkäpä Lappeenranta olisi hyvä kohde, kaupunkihan on uskomattoman kaunis ja tänne liittyy paljon lämpimiä muistoja.

Täällä mä sitten punkkaan tämän viikon. Vihaan näitä hotellihuoneita, no pahemminkin voisi olla eli se siitä valitusvaihteesta. Kyllä sitä vaan olisi aina mieluiten kotona ja nukkuisi omassa sängyssä. Jostain syystä palelen aina hotelleissa, onneksi mulla on parisänky niin pystyn varastamaan molemmat peitotkin käyttööni. Noi ilmastointilaitteet ei vaan tunnu tottelevan mua lainkaan. Taidanpa suunnata saunaan jokailtainen saunavuoro sen sijaan saa multa täydet pisteet.

Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

Virpi