torstai 19. joulukuuta 2013

Murut mielessä

Muru on mielestäni ihana sana, siksi käytänkin sitä paljon. Minun maailmassa onkin paljon muruja mm. auto, puhelin, iPad...you name it. Myös ystäviäni nimittelen muruiksi, kuinkas muutenkaan, kummilapsista puhumattakaan. Jälkimmäiset lienevät niitä tärkeimpiä, joille haluaisin antaa niin paljon. Eniten toivoisin kuitenkin rakentavani näihin pikkuihmisiin elinikäisen siteen, se on muuten vahvasti työn alla.

Tänään muistelin murujani eli missio oli kirkkaana mielessä duunipäivän päätteeksi. Postissa odotteli paketti ja paketissa pehmeitä lahoja. Hankin siis juuri niitä inhokkilahjoja, joita yksikään lapsi ei haluaisi saada. Yksivuotias kummityttöni tosin taitaa ihastua vielä enemmän lahjanaruihin ja -papereihin kuin itse sisältöön, mutta viisivuotiaan pikkumiehen alahuuli voi väpättää pettymyksestä, kun esiin tulee kaivuripaita. Äidit sentään arvostavat laadukkaita & pirteitä paitoja, vai mitäpä luulette?


Kuten olen aiemmin myöntänyt tai siis ylpeänä kertonut, rakastan lastenohjelmia sekä animaatioelokuvia. Nähtyäni Frozen - huurteinen seikkailu -elokuvan trailerin tiesin, että se olisi pakko nähdä. Piti siis hankkia joku alaikäinen alibi, jotta kehtaisin lähteä paikan päälle katsomaan. Pakko myöntää, en ole ikinä käynyt leffassa yksin, joten en aikonut käydä nytkään. Onneksi noita ipanoita on lähipiiristä, joten pyysin seurakseni kummipoikani ja hänen isoveljensä. Jottei tyttöenergia hupenisi kilautin myös kummityttöni isosiskolle, meillä on siis melkoinen rytmiryhmä koossa! Ikäjakaumakin on kerrassaan mahtava 34, 8, 6 & 5, mistähän löytyy se aikuinen, jonka seurassa alle 7-vuotiaat pääsevät sisään?

Ystäväni hieman epäilivät miten pärjään, mutta päättäväisenä kieltäydyin apujoukoista. Kai me jotenkin selvitään takaisin? Osaanhan mä töissäkin hyödyntää uhkailua, kiristystä & lahjontaa. Suhtaudun tähän kuin urheilusuoritukseen, pitää varmaan psyykata taas Eye of the Tigerilla. Liput on nyt hankittu, ei muuten maailman halvinta hommaa, mässyeväät puuttuu vielä. Kauhunsekaisin tuntein odotan lauantaita, tää on muuten mun eka 3D elokuva eli moneltakin kantilta eka kerta :)


PS: Tää on maailman paras treeniblogi, ei sanaakaan kuntoilusta! Mutta kirjoittajan päätös, eikä se maailma pelkän urheilun ympärillä kulje, ainakaan mun elämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti