Viimeistä viedään

Niin se vaan on viikko vierähtänyt ja viimeistä päivää vedellään täällä Etelä-Karjalan huudeilla. Aamukahvit kitusiin ja sitten koulutusta vetämään ennen kuin pääsen kotimatkalle sekä viikonlopun viettoon. Elättelen toiveita siitä, että ehtisin liikenteeseen valoisaan aikaa, mutta katsotaan nyt monelta ollaan valmiita. Vaikka veri vetää synnyinseutuja kohti on tämäkin päivä vedettävä täysillä maaliin. Kouluttajan koti-ikävä ei liene pätevä syy jättää koulutus puolitiehen.

Kropassa tuntuu eilinen treeni, ehkäpä uinti jätti parhaiten jäljet lihaksistoon. Mistähän se johtuu, että kotona tulee päädyttyä aniharvoin uimassa vaikka mulla onkin aika kiva uimahalli ihan lähellä. Kävin kuutisen vuotta sitten aikuisten uimakoulun, jossa opin rintauinnin tekniikan. Selkäuinti luonnistuusi myös, mutta krooliharjoituksissa meinasin aina hukkua, sillä vetelin kloorivettä suuhuni enemmän kuin happea. Tyydyn siten nykyisin sammakkovariaatioon, se riittänee hyvin. Note to myself osta uudet uimalasit, nykyiset alkaa fuskata liikaa.

Tämä päivä tai siis lähinnä ilta on omistettu levolle, perille päästyäni tapahtuu täyskaato porukoitten sohvalle. Siitä mut saa ylös ainoastaan saunaan ja nukkumaan, muut saa häärätä munkin puolesta. Huomenna suuntaan viikon tauon jälkeen omalle salille (jee!) ja sunnuntaina olisi haaveissa ehtiä tuplatreeneihin eli joogaa sekä punttia. Tässä kohtaa pyrin olemaan armollinen itselleni, sillä tämän väsymyksen kanssa ei pidä leikkiä. Yritän siis kuunnella sitä kroppaa taasen, katsotaan millaiseen tulkkaustulokseen pääsen.

-Virpi

PS: Olen aidosti iloinen tän paikallisen kiekkojengin eli SaiPan puolesta. Vielä muutamia viikkoja sitten Pelicans piti SaiPan nelostilalla, mutta nyt lahtelaisten usko alkaa mennä ja lappeenrantalaiset ovat vankasti kolmosina. Meidän tappioputki on häpeälliset 9 ottelua ja kärki on jäänyt kauas, taidettiin tipahtaa viivan toiselle puolelle. Siten loppukauden jännitys on osittain kadonnut, onneksi voin peukuttaa tän mun toisen suosikin puolesta.