Voihan pimeys!

Yksi asia tässä neljän vuodenaikojen Suomessa jurppii, nimittäin kaamos. Ei se kylmä nyt niinkään haittaa, etenkin kun pakkaset on vasta edessäpäin, mutta pimeys. Joinakin päivinä tuntuu siltä ettei työn touhussa edes huomaa nouseeko aurinko lainkaan tervehtimään. Viikonloppuisinkin on turha toivoa heräävänsä ulkoa tulvivaan valoon, sälekaihtimet voivat olla auki, ei sieltä mitään näy...mitä nyt harmaan eri sävyjä.

En varmaan pääsisi ylös ilman kirkasvalolamppuani, se on oikeasti toimiva kapistus. Harmi vaan, että siinä on pieniä toimintahäiriöitä, veikkaankin ettei masiina suostu kovin kauan kirkastamaan aamujani. Välistä väärinkäytän sitä iltaisin, jotta jaksan raahautua työpäivän jälkeen kuntoilemaan.

Luojan kiitos talvipäivänseisaus on nurkan takana eli päivät pitenevät kohta, olkoonkin vähän kerrallaan. Vähän on parempi kuin ei lainkaan. Sen lisäksi yritän saada kalenteriin pieniä valopilkkuja. Tällä viikolla mun tähtihetkiä ovat pt-treeni (se oli jo eilen), viikonloppuna käyn moikkaamassa vanhempiani (onkin vähän ikävä), itsenäisyyspäivänä ehtii aamujoogaan ja sunnuntaina lähden ystäväni kanssa kaupungin parhaaseen ravintolaan joululounaalle.

Olen yrittänyt kehittää näitä pieniä onnenhetkiä jokaiseen viikkoon, ei kai sitä muuten jaksaisikaan. Sen lisäksi odotan joulua lapsen innolla. Totuuden nimissä mulla olisi iso lista lahjatoiveita, tosin ne ei löydy lelukirjan sivuilta. Toivon mm joogamattoa, joogamaton suojusta, paistinpannua, puurokattilaa, uusia treenitoppeja...lista lienee loputon :)

Ja mikä parasta syntymäpäiväni on edessä. Sain eilen viimeisetkin kutsukortit postiin. Joulun lapsena olen kärsinyt siitä ettei kukaan tule syntymäpäivilleni eikä syntymäpäivälahjaa saa erikseen. Onneksi vanhempani ovat muistaneet minua aina, edelleen pikku Virpi saa syntymäpäivähuomiota, kääk mä olen hemmoteltu.

Tänä vuonna olen kutsunut noin 20 ystävääni hot joogan pariin. Juhlana alkavatkin Yogarocks Rocksissa yksityistunnilla, siistiä eikö? Suihkun kautta matka jatkuu kotiini, jossa on tarjolla pientä purtavaa ja synttärikakkua. Halukkaat voivat jatkaa Lahden yöhön eli juhlia voi haluamallaan tavalla. Itse en vielä jaksa edes miettiä millä moodilla itse menen, pysyttelenkö vesilinjalla vai vedetäänkö sokka auki. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vuoden hippakiintiö on täynnä, mutta vannomatta paras.

Nyt on aika omistaa aika eväiden laittamiseen ja tuunata sitten nainen edustuskuntoon. Kohta rokataan taas työrintamalla eli päräytän voimabiisini (Eye of the tiger) soimaan ja suuntaan vetämään maaliman parasta koulutussettiä ilmoille. Siinä sivussa voi pohtia uusia ilon pisaroita kalenteriin, jotta jaksaa hyvillä mielin kevääseen asti.