Anna mun juosta!

Otsikosta voi varmaan arvata, etten löytänyt tietäni salille tänäänkään. Alan olla huolissani minne se salimotivaationi on kadonnut, toivottavasti se palaa pikapuolin kotiin. Siinä vaiheessa, kun kello näytti kuutta ja olin nyhjännyt päivän neljän seinän sisällä halusin vain juosta. En halunnut siirtyä sisältä sisälle enkä myöskään tavata ketään, siispä trikoot jalkaan ja kaupungille kirmailemaan. Koska ulkona on pilkkopimeää ja sumu velloi kaikkialla vedin päälleni heijastinliivin. Tyyli saattoi kokea kolauksen, mutta se tuntui aika toisarvoiselta turvallisuuteen verrattuna. Damn...mä oon selvästikin muuttumassa ihan oikeaksi aikuiseksi.

Alussa hölkkäsin ekan kilometrin pitämällä sykkeet alle 140. Sitten nostin kilometriksi 150 paikkeille, jonka jälkeen vedin loput oman fiiliksen mukaan. Oli tarkoitus saada mittariin kymppi rikki, mutta loppujen lopuksi juoksin peräti 12 kilometriä, sillä meno tuntui kevyeltä. Jos tästä säästä jotain positiivista pitää hakemalla hakea, niin ainakin tuo on aika ideaali lenkkeilyä ajatellen. Saman oli havainnut moni muukin ja Pikku Veskulla oli reilusti porukkaa. Kumman mukavasti se askel rullasi, kokonaissykkeet jäi alle 170 ja aikaa tuli kulutettua 1:35. Väliin mahtui myös kuvaustuokio ja Spotifyn räpläämistä :)

Sunnuntai-illan ratoksi kulutin taas hetkisen kokkailujen parissa. Ensin tein sämpylätaikinan kohoamaan ja odotellessa tuunasin herkullista rahkaa välipalaksi. Tuli muuten ihan uskomattoman hyvää (molemmista), pieni vaivannäkö siis kannattaa. Rahkan lisäksi nakkasin monitoimikoneeseen pari omenaa ja banaania, jäisiä mustikoita sekä mehukeittoa. Sitten jatkoin sämpylöiden parissa, tällä kertaa lisäsin taikinan joukkoon porkkanaraastetta. Ei voi muuta kuin suositella, nam!

Voihan se olla, ettei noi sämpylät edesauta mun bikinikunnon saavuttamista. Mutta jos ihminen nyt haluaa kokata ja syödä omien pikku kätöstensä tuotoksia niin suotakoon se hänelle. Sen verran alkaa suupielissä repiä, että taidan suunnata peiton alle. En ehkä päässyt salille, mutta sainpas sen kirotun vaatehuoneeni siivottua (=1. uuden vuoden lupaus lunastettu), vähän pyykkäiltyä, torkahdettua päiväunilla, juostua ja vaikka mitä. Onneksi huomenna on sunnuntaimaanantai eli lisää aikaa itselle, nautitaan siitä!