Yksi asia joka on tehnyt vaikutuksen ovat ihmiset, totisesti mainitsemisen arvoinen asia. Jenkkiläinen small talk kulttuuri on sitä, että ventovieraat kyselevät kuulumisia ja auttavat parhaan kykynsä mukaan. Postaan jossain välissä erikseen palvelukulttuurista, joka on asia erikseen ja on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen asiakaspalvelun valmentajaan. Kaikkien suomalaisten palveluammatissa olevien pitäisi tehdä opintomatka näille huudeille.
Stadion oli mieletön, vaikea arvioida kuinka paljon mesta vetää sisäänsä, mutta varovainen arvio on 20 000. Pelkästään paikka teki vaikutuksen ja vaikka kärvistelin nälässä en halunnut missata ottelun alkua ruokajonossa vaan kiirehdittiin paikoille. Otteluvuorossa olivat Florida Panthers ja Colorado Avalance, Suomen oma poika Aleksander Barkov tosin oli loukkaantumisen vuoksi sivussa. Homma pyörähti käyntiin samalla kaavalla kuin Miami Heatinkin pelissä eli kansallishymni kehiin ja jotain sotilasläppää. Näissä geimeissä ei voi välttyä siltä, että jenkit kunnioittavat maansa riveissä sotivia, tosin ei se väärin ole. Patrioottinen meininki tuntuu vaan oudolta näin suomalaisin silmin katsottuna.
Vaikka kaikki tuntui olevan suurta, hienoa ja mahtavaa ei meininki sittenkään vakuuttanut. Peli oli löysää, etenkin kotijoukkue tuntui sähläävän jatkuvasti. Edellisiltaan verrattuna tunnelma oli lattea, hallikin oli kaukana täydestä. Oheistoiminnotkin hävisivät NBA:lle kuusnolla ja kylmähän siinä tuli tuijotellessa. Livistettiin pari minuuttia ennen erätaukoa syömään ja vihdoinkin sain ruokaa. Sitten toista erää odottelemaan ja parempaa fiilistä hakemaan. Sen verran on pakko vetää kotiinpäin, että Isku Areenalla Pelicansin matseissa on tuplasti parempi tunnelma kuin NHL:ssä, joten eihän siitä mitään tajunnan räjäyttävää tullut. Loppujen lopuksi päätettiin kotiutua hotellille tokan erän päätyttyä, matsin tasosta johtuen moni muu teki saman peliliikkeen. Tässä vaiheessa kotijoukkue oli pahasti alakynnessä 0-3, tosin netistä kaivettujen faktojen valossa ottelu oli kuitenkin päättynyt 2-3.
Ei siis jäänyt poltetta päästä uudestaan NHLn matsiin, vastaavasti NBA vetäisi puoleensa mikäli siihen tarjoutuisi joskus uusi tsäänssi eli mahdollisuus. Sinänsä harmi, että jenkkifutiksen kausi on lopussa, käsittääkseni vain Superbowl on pelaamatta. Sen haluaisin myös lisätä sulkana hattuuni, mahdollisesti jonain kauniina päivänä...ainahan sitä saa haaveilla.
Kello alkaa olla kahdeksan ja aurinko tulvii hotellihuoneeseen verhojen välistä. Mun maha huutelee taas nälkäänsä, joten taidan hylätä iPadin nurkkaan ja valmistautua aamupalalle. Se mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan on vielä täysin hämärän peitossa. Hotellin uima-allas tosin houkuttelee luokseen, pieni kuntoilu parin penkkiurheilupäivän perään tekisi kieltämättä hyvää.
Tuo Pohjois-amerikan ystävällisyys on tosiaan aika uskomatonta :) Itse olin vuonna ööö olikohan 2007 kahteen otteeseen työreissulla Vancouverissa. Menin ostoskeskuseen levykauppaan kattelemaan levyjä ennen paluulennolle lähtöä. No kassalla sitten myyjä alkoi kyselemään kuulumisia ja miten on päivä mennyt? Olin siinä hiukan pihalla, että ööö miks sie tuommosia kyselet? :D Ei Suomessa tuollasta ruukata tehä :P No toinen tapaus oli sitten samaisessa ostoskeskuksessa, kun vaateliikkeessä myyjä alkoi tiedustelemaan kassalla, että oletko nukkunut hyvin? Piti oikein tyhmänä tarkistaa myyjältä, että anteeksi mitä? No se kysyi uudestaan, että oletko nukkunut hyvin matkan aikana? :) Onko tämä vain vieraanvaraisuutta vai kyselläänkö samalla tavalla kuulumisia oman maan kansalaisiltakin? :)
VastaaPoista