Pieni Nepal, pikapäikkärit ja Töölönlahden valloitus

Terveisiä isolta kirkolta, mun kakkoskodista Sokos Hotel Presidentistä. Ihanaa vaihtelua päästä kotiofficelta välillä maailmalle ja tällaiset yhden-kahden yön reissut ovat parhaita. Tosin mun tavaramäärällä pärjäisi viikon...tai niinhän sitä luulisi ennen kuin kurkkaa matkalaukkuun. Kyllä sinne on mahdutettu vain kahden päivän työlook, juoksukamat, oloasu sekä yökkärit + meikkiarsenaali.

Työpäivän päätteeksi oli huutava nälkä, joten pikakäynti hotellissa ja äkkiä syömään. Työkaveri suositteli nepalilaista ravintolaa, joten suunnattiin koko porukalla sinne. Se ei ole välttämättä ykkösvalintani, mutta olipa mukavan kutkuttava vaihtoehto makuhermoille ja se naanleipä, I love it! Kollegat jatkoivat juttua oluen tiimoilta, mä marssin Kampin kauppakeskuksen kautta hotelliin. Oikein kidutin itseäni pyörittelemällä alevaatteita, mutta loppujen lopuksi lähdin tyhjin käsin, löytyyhän sitä itsekuria.

Maha oli täynnä, päivä painoi ja paleli vimmatusti. Värjöttelin hetken peiton alla ja lopulta päätin ottaa pikapäikkärit. Suurin osa tekee sen virheen, että nukkuu tunnin tai jopa kauemmin, eihän se niin toimi. Siinä vaiheessa herää kauheaan tokkuraan ja olo on kuin humalaisella, kaiken lisäksi hyville yöunille voi heiluttaa hyvästiksi. Oikea tapa on se, että kello laitetaan herättämään 15-30 minuutin kuluttua, jolloin ehtii juuri vaipumaan uneen ja herätessä on kuin kokonaisen yön nukkunut. Havahduinkin kymmenen minuutin kuluttua tekstiviestiin ja kömmin ylös kuin uudestisyntyneenä.

Olin jo päättänyt, että lähden lenkille, joten eihän siinä ollut muitakaan vaihtoehtoja. Ajatuksena oli kyttäillä taas sykkeitä, mutta ei se nyt jaksanut kiinnostaa. Juoksin siten kevyesti ja rennosti, alkaa muuten näyttää siltä, että sykkeet pysyvät jo hieman aisoissa. Hölkkäilin 7 kilometriä ja sitten siirryin turistiksi, ihailin maisemia sekä käppäilin iltapalaostoksille Kamppiin. Olo oli kaikin puolin hyvä, samalla tatsilla olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta yritän nyt malttaa mieleni. Jos nyt aloittelisi kevyesti ja pidentäisi sekä tiukentaisi treenejä pikkuhiljaa. Kuinkahan pitkää tää maltti kestää?

Täytyy myös sanoa, että pimeyden keskellä valoissa kylpevä Helsinki näytti kauniilta. Töölönlahdella oli jonkinlainen ledvalonäyttely ja ihmiset kävelivät lumoutuneina erilaisia valoja katsomassa. Tosta on muodostunut muutenkin mun suosikkipaikka. Ennemmin juoksee muutaman rundin kuin käyttäisi koko illan kauppoja koluten, pikavisiitti ostoshelvettiin riitti loistavasti. Töölönlahden lenkki on aika tarkkaan kaksi kilometriä ja siinä on sopivasti muotoa sekä tasaista maastoa. 

Päälle vielä saunavuoro ja meitsi on happy happy joy joy. Hotellielämän paras puoli on se, että saunavuoro on joka päivä aivan kuin Salkkareissa Pihlajakadulla. Saunaton citysinkku hyödyntää kaikki kohdalleen osuvat saunomismahdollisuudet. Olen edelleen sitä mieltä, että Suomessa pitäisi olla laki, joka takaisi jokaiselle oman saunan. Saiskohan toi kannatusta, jos virittelisi lakialoitetta tulille?