Parasta mitä Amerikka voi tarjota ovat ihmiset. Kaikki hymyilevät ja ovat ystävällisiä, aidosti vielä. Ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan ja heittävät läppää, äkkiseltään sitä ihan pelästyy, kun juuret on vahvasti Hämeessä. Täällä ei tarvitse edes naapureita tervehtiä, vaikka osaa on kohta kahdeksan vuotta yrittänytkin moikata...tosin siinäkin on puolensa.
NHL postauksessani kerroinkin miten saimme tuiki tuntemattomalta mieheltä parkkiluvan maksutta. Se oli vain yksi esimerkki monien joukossa. Salilla törmäsin uuteen ystävääni Soliin. Huomasin kuinka tämä iloinen kaveri katseli mun aherrusta juoksumatolla, näki kuinka hän mietti päänsä puhki mistä olen Miamin perukoille eksynyt. Treenit päätettyäni hän hyökkäsi kyselemään kuka olen, mistä tulen, mitä treenaan jne. Olin pahemmassa ryöpytyksessä kuin Eduskunnan kyselytunnilla ja kelasin mitä pirua tää kaveri tahtoo, tapaamisen pohjalta mulla on uusi Facebook kaveri ja kutsu niin Chicagoon kuin Lontooseenkin. Amerikan ystäväni aikoo viedä minut jonain päivänä tanssimaan, tällaista takapuolta pitää kuulemma sheikata...niin totta!
Ystävällisyys näkyy kaikessa ja kaikkialla. NBA:n pelissä kävin vessassa, jossa oli nainen, jonka työtehtävä oli katsoa ettei kukaan etuile. Tämä mimmi joraili iloisesti ja oli kuin Amerikan presidentti...siis haloo se tyyppi työskenteli vessassa! Eräällä toisella vessareissulla käsien kuivaaja ei toiminut ja kun siivooja näki ilmeeni hän kiikutti minulle paperia, tätä ei tapahtuisi ikinä siis ei koskaan eikä milloinkaan Suomessa.
Jokaisessa kaupassa ja ravintolassa palvelu oli viety äärimmäisyyksiin, hyvällä tavalla. Asiakaspalvelun coach mietti päänsä puhki miten vastaavan wow-elämyksen saisi kopioitua. Yksi parhaimmista palvelukokemuksista oli Victoria's Secretissä, yksi ehdoton plussa USA:lle. Miksei moinen ketju ole rantautunut tänne? Yksi hyvä syy tehdä uusi(a) reissu(ja). Suosittelen siis moiseen putiikkiin astumista mikäli sellainen kävelee vastaan.
Siis pyörin jo toistamiseen tuossa rintaliivien ihmemaassa ja mietin kokoja, jotka eivät sanoneet mitään. Kysyin lopulta neuvoa myyjältä, joka nappasi mut mittanauhansa ympärille. Sitten mut vietiin sovituskoppiin ja sain vielä testailla eri malleja, joista valitsin mieluisimmat. Sain oman kortin, johon kokoni on merkitty...okei nimi nyt on snadisti väärin, mutta mua voi kutsua Vierpaksikin :). Sitten sain esittelyn jokaisesta liikkeen mallista kaikenkirjavine väreineen, tylsä pohjolan kasvatti valitsi käytännöllisesti mustaa ja valkoista. Irroittelin sentään vähän alushousujen suhteen, niitä tuli "parit" hamstrattua. Sen verran voin sanoa, että putiikkiin upposi pieni omaisuus ja mun rintsikkaosasto on ainakin vuodeksi kunnossa.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia ovat valikoimat, sillä kaikkea on. Pelkästään ostoskeskuksia on miljoona ja kotimaisista versioista ei voi puhua edes samana päivänä, samasta lauseesta puhumattakaan. Shopping mallit pursuavat tarjontaa ja siihen yhdistettynä mahtava palvelu on vastustamaton yhdistelmä, kyllä siinä kuulkaa kukkaron nyörit aukeaa. Eräänkin kerran eksyin jättihalleihin ja olisin halunnut ostaa kaikkea. Mukaan tuli kaikkea pientä, joista muistan ihanan lomareissuni vielä pitkään. Tosin jossain välissä jo vähän kyllästyin shoppailuun...en olisi uskonut, että moista voi tapahtua, elämä on ihmeellistä.
Kolmas asia on se, että kaikki on niin suurta. Paras esimerkki tästä oli korismatsi jota käytiin katsomassa, toisena tuo spektaakkelimainen Super Bowl joka munkin telkkarissa näkyy juuri nyt. Tähän ei riitä sanat, sanotaan vain niin, että se on koettava omin silmin. Vaikka pieni on kaunista (ihan niin kuin mä) niin kyllä isot mittasuhteet tekevät vaikutuksen. Se ei varmaan olisi edes Amerikka jos asiat tehtäisiin toisin ja pienesti. Erikoismainintana voi sanoa, että hotellihuoneiden sängytkin olivat jättimäisiä...semmoisen voisi huolia omaankin kotiin.
Neljäs plussa oli Miamin vai pitäisikö sanoa Floridan ilmasto. En niinkään kaivannut itseni grillaamista auringossa vaan lämpöä ja sitä auringon näkemistä. Tuollainen viikon valohoito keskellä talvea oli ihan parasta, tulisipa tämä tavaksi. Jotenkin palmujen näkeminen saa mut aina fiiliksiin, eri svääreihin pääseminen tekee niin hyvää. Onneksi ehdin sentään muutaman kerran pulahtamaan Key Westissä uimaan ja otin jopa reilun tunnin aurinkoa, ei siis kovin mittavia rusketusrajoja tuliaisina. Olen ihan yhtä kalpea kalkkilaivan kapteeni kuin ennenkin...tyylikästä golfrajausta odotellessa.
Yksi asia, jota ihmettelin pitkin viikkoa oli siisteys. Kaikkialla oli siistiä, siivoojien määräänkin oli panostettu. Katujen varsilla oli tiheästi roskiksia, eipä tullut kenellekään mieleen roskata. Koiranomistajiakin oli ajateltu, esimerkiksi Miami Beachin puistoissa oli kakkapusseja tiheästi tarjolla, kumman vähän niitä nelijalkaisia tuli kuitenkin vastaan. Paikallisen sanomalehden näppispalstalla ei tarvitse käydä iänikuista koirankakkakeskustelua. Tosin jenkkityyliin palsta olisi varmaan täynnä hehkutusta suomalaisen valituskulttuurin sijaan. Osaakohan ne ihmiset lainkaan purnata? Sanomattakin lienee selvää, että myös yleiset vessat saivat allekirjoittaneelta lähes poikkeuksetta kiitettäviä arvosanoja.
Uutta Amerikan valloitusta odotellessa...onneksi on kivoja muistoja mielessä ja vino pino kuvia fiilistelyä varten tallessa. Eli menkää kaikki sinne ja pistäkää matka asap varaukseen, loppukaneettina suosittelen ellei se tunnut vielä selväksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti