torstai 20. helmikuuta 2014

Nyt se on ohi...

nimittäin mun salitauko! Pakko myöntää, että melkein pari kuukauttahan siinä hurahti ettei meikää näkynyt punttiksella...noloa. Olen potenut tuskaa asian suhteen, mutta välillä ei vaan pysty. Ensin tuli paiskittua liikaa töitä, sitten lomailin, podin jet lagia ja taas tehtiin liikaa töitä. Sen verran on myös vanhoista virheistä tullut järkeä päähän, että osaan jopa höllätä. Puolustelenkohan vain?



Tänään ehdin ajoissa töistä kotiin ja ainoa asia mitä pystyin ajattelemaan oli paluu salille, tätä ei vaan voinut enää lykätä. Mun lorvintakauden aikana Kuntokeskus K&M oli muuttanut uusiin tiloihin, olin siis ihan turistina paikalla etsiessäni tuttuja laitteita. Vanha paikka oli toki hyvä, mutta turhan usein ääriään myöten täynnä. Nyt ei ainakaan tila lopu kesken, paikka on tuplaten isompi ellei jopa triplaten. Kannattaakin muuten tutustua jos näille Lahden leveysasteille sattuu eksymään.

Sain buukattua samalla ensi viikolle treeniohjelman päivityksen eli tästä se lähtee uuteen nousuun. Sitten alan varailemaan myös pt-treenejä, loppuu tämä lorvinta! Noinkin pitkän tauon päätteeksi joutuu melkein aloittamaan alusta. Oli pakko niellä ylpeys, kun latasi painoja tankoihin. Välistä piti lopettaa sarja heti alkuun ja ottaa painopinkasta se astetta pienempi vastus, ei vaan pystynyt parempaan. Elättelen toiveita siitä, että edistys lähtee taas huimaan nousukiitoon.

Siinä ojentajasarjan välissä zoomailin itseäni peilistä. Pelkkä treenivaatteiden päälle pukeminen kohensi ryhtiäni entisestään ja kuvittelin olevani heti paremmassa kuosissa, koomista...eikö? Niin se vaan menee, että pienikin panostus itseensä sekä omaan kuntoonsa tekee hyvää myös itseluottamukselle. Tuli tehtyä sellainen fiilistreeni, jonka aikana kävin koko kropan läpi. Aloitin isoista lihaksista ja etenin pienempiin eli jalat, selkä, rinta, olkapäät, hauis, ojentajat sekä lopuksi ojentajat.

Vaikka alku piti tehdä maltillisesti tuli ihan voittajafiilis. Kroppa kiitteli, kun pääsi pitkästä aikaa töihin, lihastreeni on vaan mun juttu. Onneksi en ole täysin laakereillani levännyt, mutta nyt pitää kasvattaa treenikerrat taas normimääriin. Eiköhän näitä punttiskuulumisia ala taas tulemaan, joten pysykäähän kuulolla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti