Yksi annos parantavaa joogaa kiitos

Tässä on nyt viime aikoina tullut tehtyä ja mietittyä työasioita ihan liikaakin, heräilen öisin kirjoittelemaan päässä pyöriviä ajatuksia puhelimen muistioon (yllättävän fiksuja ne on olleetkin). Tämän päivän työpäivän päätteeksi olin aivan puhki. Etätyöpäivä päättyi siihen, kun silmät painuivat väkisinkin kiinni. En jaksanut edes ohjelmia sulkea vaan painuin nukkumaan. Tunnin levon jälkeen tarkastin vielä nopeasti mailit ja pistin työkoneenkin lopulta kiinni. Kroppa tuntui olevan kauttaaltaan kireä ja yläselässä oli täydellinen jumistustila valloillaan, ei hyvä ei missään nimessä. 

Olin suunnitellut käynnistäväni viikon punttiksella, mutta koko keho sielua myöden halusi jotain ihan muuta. Tuntui siltä, että jooga on ainoa järkevä vaihtoehto, joten sanoista tekoihin. Ei muuta kuin vermeet niskaan ja nokka kohti Yoga Rocksia. Ennen tunnin alkua yritin jo varovaisesti herätellä kroppaani ja tunnustelin millaisia kireyksiä siellä tuntuikaan...aika häijyjä sellaisia.

Tunnin alussa opettaja kehottaa aina asettamaan tavoitteen tunnille, olemaan itselleen armollinen ja miettimään voisiko harjoituksen omistaa jollekin itselleen tärkeälle ihmiselle. Päätin keskittyä hengitykseeni ja siihen, että saisin myös mieleni rentoutumaan, sehän oli kireällä kuin viulun kieli sekä lähellä katkeamispistettä. Omistan harjoituksen aina sellaiselle ihmiselle, jonka oletan sitä eniten tarvitsevan. Oikein tiukassa tilanteessa omistan sen itsekkäästi itselleni. Tänään lämpimät ajatukseni matkasivat eräälle tärkeälle ihmiselle, toivottavasti niistä on apua. Pitäisi muuten välillä kysyä ystäviltä ovatko he saaneet välillä erikoisen voiman tunteen rintaansa, mistäs mä tiedän tämän metodin tehokkuudesta.

Tunti oli tupaten täynnä, tunnelma sekä tiivis sekä tukalan kuuma. Johtuisiko se siitä, että kyseessä on juurikin hot jooga? Hiki alkoi virtaamaan melkein välitettömästi ja tuntui kuin negatiiviset asiat valuivat sen mukana pois sisältäni. Jostain syystä olin päivän mittaan aika stressaantunut ja varmaan siinä sivussa myrkyttänyt mieltäni pahoilla ajatuksilla. Mistähän se johtuu, että työelämässä sitä sortuu välillä vellomaan murheissa vaikka pitäisi tehdä töitä löytääkseen ratkaisuja ongelmien sijasta? Onneksi sain ajatukseni taas oikeille raiteille ja kiitin mielessäni kaikesta hyvästä mitä päivä oli pitänyt sisällään. Arvostin etenkin esimiestäni, jolla oli aikaa minulle kesken kaiken kiireen, tsemppasi minua eteenpäin ja oli poistanut muutaman esteen tulevista koulutuksistani - kiitos muru!

Samalla kuin harjoitus eteni pysyi fokukseni hengityksessä vaikka mieli hieman harhailikin. En turhaan parjannut itseäni vaikken joogaflowta saanutkaan kiinni, toistelin vaan ahimsaa (ole itsellesi armollinen). Tein liikkeet itseäni kuulostellen ja nautin jokaisesta hetkestä, onneksi olin paikalla. Tuntui, että harjoitus kaunisti minua ensinnäkin poistamalla negatiivisuuden ja toiseksi rentouttamalla kasvoillanikin näkyvän kireyden. Pieni hymy levisi naamalleni ja katselin itseäni peilistä armollisesti, eihän tässä elämässä kovin huonosti ole käynyt millään mittarilla.

Mielestäni liikunta on avain hyvinvointiin, toki tarvitaanhan siihen muutakin, siitä on kuitenkin hyvä lähteä liikenteeseen. Kuntoilu tuo hyvällä tavalla järjestystä kaaokseen, aivan kuten tänäänkin. Yritän muistaa nämä sanat itsekin, kun töissä alkaa vauhti kiihtymään entisestään, enkä tingi hengähdyshetkistä. Ensi viikko on ehkä hieman helpompi, tällä viikolla valmistellaan hiki hatussa pian alkavia valmennuksia ja hommaa piisaa. Me ollaan kuin rokkistarat, jotka lähtevät kohta koko Suomen kattavalle kiertueelle...sitten rokataan taas!

Rentouttavan ihanaa viikkoa, kauniita ajatuksia ja positiivista energiaa kaikille.

Namaste,

Virpi