Ystävänpäivän jälkimainingeissa

Perjantaina vietettiin ystävänpäivää ja vaikka pari yötä on siihen päälle nukuttu on ajatus jäänyt pyörimään mieleeni. Ystävät ovat elämässäni aika korkealla prioriteetilla ja pyrin järjestämään heille  mahdollisimman paljon aikaa. Itse olen ollut monen monta kertaa tiukilla ja ainoa keino nousta pystyyn on ollut se, että ympäriltä on löytynyt vahvoja olkapäitä, kiitos niistä. Toivottavasti minustakin on ollut vastavuoroisesti hyötyä, uskoisin ainakin niin. Vaikka ystävien merkitys korostuu juuri vaikeina aikoina kannattaa heihin panostaa myös silloin kuin asiat sujuvat kuin tanssi (riippuu tietenkin tanssitaidoista). 

Tänä viikonloppuna on ihan harmittanut etten ole ehtinyt näkemään ketään. Olen lähinnä pyörinyt kotinurkissa normaaleita viikonloppurutiineita orjallisesti noudattaen, töitäkin on tullut vähän tehtyä. Onneksi sentään pienen porukan yhteinen tapaaminen on laitettu suunnittelun alle, useamman henkilön aikataulujen mätsäys kun ei ole niin helppoa kuin toivoisi. Eilen päivääni piristi juurikin päiväuniaikaan rakkaan ystäväni kilometripuhelu, välillä on ihanaa vaihtaa kuulumiset kunnolla.

Kuinka sinä muistat ystäviäsi? Jos minulla olisi varaa ostelisin ystävilleni jatkuvasti jotain, hukuttaisin heidät lahjoihin. Koska se ei ole mahdollista yritän toteuttaa sitä pienimuotoisemmin esimerkiksi leipomalla, kokkaamalla tai viemällä kukkakimpun. Todellisuudessa se juttu ei olekaan kulutettu rahamäärä vaan ajatus tai käytetty aika. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin istua ja jutella kaikessa rauhassa niiden tärkeimpien kanssa? Mulle ei tule ainakaan mitään juuri nyt mieleen :)

Itse sain ystävänpäivälahjaksi rasian geishoja Pikku Myy lahjakassissa. Jollekin lahja olisi mitäänsanomaton, mutta minulle se on kultaakin kalliimpi. Siinä on myös mietitty lahjan saajaa, joka rakastaa Muumeja ja suklaata, kerrassaan onnistunut pakkaus. Vain käynnissä oleva karkkilakko hieman hidastaa vauhtia, mutta sehän ei ole lahjan antajan syy. Vaalin tuota suklaarasiaa Juhannukseen asti ja sitten ahmin herkut antaumuksella...can't wait. Taustalla olevat (nuukahtaneet) kukat olen hankkinut itse, tulppaani on yksi lempikukkani (sekä takuuvarma kevään merkki) ja pyrin piristämään itseäni suhteellisen usein leikkokukilla. 

Tiedättekö sellaisia hetkiä, kun kyseenalaistaa kaiken? Välillähän tämä elämä tuntuu hieman päättömältä ja sitä parjaa itseään erilaisista valinnoista, joita on tullut tehtyä. Silloin voi kuitenkin lohduttaa itseään, että jotain on sentään tullut tehtyä oikein, koska ympärille on löytynyt monta hyvää ystävää. Kiitos kaikille minun muruille, olette ihania! Joten muistakaahan kaikki omistaa aikaanne ja ajatuksia rakkaillenne...ystävänpäivä on joka päivä.

Alan pikkuhiljaa keskittyä iltapäivän ohjelmaan. Puolentoista vuoden tauon jälkeen on tarkoitus napata kiipeilyvermeet mukaan ja lähteä seinälle hillumaan. Mulla on hyvin hämärät mielikuvat kasisolmusta, varmistamisesta tai ylipäätänsä mistään kiipeilyyn liittyvästä. Onneksi olen lyöttäytymässä osaavaan seuraan, joten voin myöntää osaamattomuuteni, toivon pääseväni kärryille. Palaan aiheeseen illalla jos vaan jaksan, ihanaa sunnuntaita kaikille!