Kerroin heti alkuun, että takana on pitkä treenitauko ja flunssakin teki viime viikolla takapakkia. Personal trainer lupasi, että lähdetään varovaisesti liikenteeseen. Ensimmäisen liikkeen aikana hän kuitenkin totesi, että lihas muistaa mitä haluaa ja alkoi lisätä painoja. En viitsinyt väittää vastaan, joten tein työtä käskettyä. Välillä mulkoilin painomääriä kauhuissani, mutta tein silti...pitäähän sitä saada rahoille vastinetta. Kummasti mä sitten jaksoinkin, tosin pt tuo aina lisäpotkua treeneihin. Ei sitä viitsi ammattilaisen seurassa turhasta napista, etenkin kun fakta on se, että olen matkalla sohvaperunaksi.
Ensin pistettiin mun selkä koville mm ylätaljaa, alataljaa, kulmasoutua, low rowta, kyllä se vaan osui ja upposi. Niin ja olihan se mahtavaa, oikeasti kannattaa tehdä kunnolla eikä vain jotain sinne päin, pätee muuten yhteen jos toiseenkin. Kun veri alkoi kulkea siirryttiin hauiksiin, habaa ei voi olla muuten koskaan liikaa. Aloiteltiin scott penkissä, jossa liike eristetään vain hauikseen, eri raskas liike jos multa kysytään. Sitten perään jäätävä sarja käsipainoilla hammerotteella, jolla otettiin luulot pois. Vikoissa sarjoissa lihakset huuteli armoa ja kramppasivat enemmän kuin laki sallii. Onneksi kaksi liikettä riitti ja sitten ryhdyttiin mun pömppömahan kimppuun.
Testattiin ensin sellaista, että köytin itseni punnerrustankoon kiinni ja yritin nostaa jalat tankoon. Liike oli uskomattoman raskas ja sai vain lannistumaan, ei sitten voimat riittäneet alkuunkaan. Pt ei siitä lannistunut vaan laittoi mut vinopenkille tekemään lantionnostoja yhdistettynä jalkojen laskuun hitaasti lattiatasoon. En nyt ehkä osaa maalata kunnollista kuvaa tapahtumista, mutta pirullinen yhdistelmä. Siinä sitä ehti 1,5 tuntia kulumaan vauhdilla, kunnes kaveri jätti mut rauhaan ja sain tehdä vikan liikkeen itsekseni. Aika on virallisesti 60 minuuttia, mutta tuo kostonhimoinen tyyppi kyykyttää mua aina reilusti pidempään. Pitäisiköhän mun joskus vähän valittaa ja olla tekemättä kaikki mitä se käskee?
Salilta poistuessa oli ihan voimaton olo. Protskujuoma oli tietenkin kotona, joten nappasin pari palautusjuomaa mukaan. Kurvasin kuitenkin kiireisesti kauppaan ja meinasi silmissä pimetä, autossa oli pakko korkata lisäenergiaa. Hauis valitteli kurjuuttaan jonkin aikaa, pelkkä tekstiviestin kirjoitus tuntui häijyltä. Saas nähdä missä jamassa mä olen huomenna, saatikka ylihuomenna.
Mutta arvatkaapa mikä oli parasta? Mulla oli sellainen kaaosfiilis aamusta lähtien, ajattelin musertuvani työpaineiden alle ja huomenna käynnistyvä koulutustournee jännitti ihan pirusti. Mähän tykkään jännittää ennen H-hetkeä ihan satasella, kyseenalaistan kaiken ammattitaitoni ja rämmin hetken syvissä vesissä - tänään oli se päivä. Siinä treeniin keskittyessä taisin jopa unohtaa missä olen töissä. Nyt on jotenkin levollisen raukea fiilis. Huomenna mä olen taas rokkistara, joka astuu framille itsevarmana ja energiaa pursuavana. Siinä piilee tarinan opetus, liikunta pitäisi pitää aina mukana vaikka elämä tuntuisikin hektiseltä. Älä siis tingi vääristä asioista vaan muista, olet ansainnut kunnollisen vastapainon ja henkireijän. Työ on sittenkin vain työtä, punttis on sentään elämää suurempi keksintö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti