Katse kynsiin ja muita launatain ajatelmia

Parin viikon kärvistely epäonnistuneiden kynsien kera päättyi tänään, onneksi. Oli niin ryytynyt olo, joten kaikki lisäenergia on vaan haalittava magneetin lailla itselleen ja keinolla millä hyvänsä. Siksipä mulla on nyt upeat diskohilekynnet, täydellistä! Samalla päätin, että tämä geelilakkaus tulee tiensä päähän. Kynteni kasvavat yksinkertaisesti liian nopeasti joten kolmen viikon väli lyhennyksessä on vaan liian pitkä. Sen useammin taas en raaski moista operaatiota hankkimaan, joten kaikki luksus päättynee aikanaan. Investoin siten muutaman lakkapurkin, jotta pääsen muutaman viikon kuluttua testaamaan taitoni lakkauksen ja vilauksen saralla. 

Koska viikonlopun tärkein tehtävä on ladata akkuja, mulla alkoikin olla takki tyhjä, oli ohjelmassa lisää luksusta. Nopean kotona pyörähtämisen jälkeen palasin keskustaan ja kiiruhdin Rossoon. Tapasin hyvän ystäväni sekä tämän ihanan poikakolmikon. Oli suorastaan terapeuttista vaihtaa kuulumiset ja saada siinä sivussa nälkäkin taltutettua. Päivän paras hetki taisi olla se, kun kummipoikani halusi ehdottomasti istua vieressäni ja hääti veljensä pois...kerrankin mulla oli vientiä miesmarkkinoilla, kun kaikki kolme taistelivat huomiostani :)

Sovittujen ohjelmanumeroiden jälkeen en ole tehnyt mitään tai ainakaan mitään mainitsemisen arvoista. Tai no päikkärit ovat aina mainitsemisen arvoinen asia. Ohjelmaan mahtuisi vaikkapa virkistävä lenkki, mutten meinaa pystyä kävelemäänkään kunnolla eli en oikeastaan edes harkitse moista. Liikkumiseni on ollut pitkin päivää aika tuskallista, sillä eilinen treeni tuntuu aika napakasti siellä missä pitääkin. Ravintolassa vessareissun teko oli työläs operaatio sillä pelkkä pöydästä nouseminen piti tehdä varovaisesti, portaissa kulkemisesta puhumattakaan. Vessanpöntöllekin pitää laskeutua varovaisesti, harmillisen usein se luonto kutsuukin. 

Loppuun vielä pari ruokakuvaa tältä päivältä, toinen on ammattilaisen tekemä ja toinen kotoista pikaruokaa. Saa vapaasti arvata kumpi on kumpi. Vinkkinä kerrottakoon, että kotikokki veti pidemmän korren, se toinen saisi pakata veitsensä ja palata kotiinsa häpeämään.