Olen vältellyt kaikenlaisia punaisen sävyjä pitkään, mutta nyt olen lopen kyllästynyt ruskeaan. Seuraavalla kerralla voisin ottaa pari sähäkkää raitaa joukkoon. Toivottavasti tauko ei tule olemaan yhtä pitkä kuin tällä kertaa. Kun tukka oli kunnossa jatkoin prinsessapäivääni kynsihuollon merkeissä. Hillitty ranskalainen manikyyri vaihtui pinkkiin karkkiväriin, energiaa on kaivettava jostain, kun aurinko pysyttelee pilvien takana. Olen myös päättänyt opetella käyttämään huulipunaa, harjoitukset on käynnissä!
Pisteenä iin päälle oli treffit ystävän kanssa. Meillä oli varattu pöytä suhteellisen uudesta ravintolasta ja takataskussa oli lukuisia kuulumisia vaihdettavana. Tilasimme pastaa, mutta molempien annokset olivat totaalista pettymyksiä. Siinä harmitellessamne sattui keittiömestari kävelemään ohi ja kyselemään ruuan maistuvuudesta. Kohteliaasti kerroimme miten mauttoman kamalat ruuat olimme saaneet, jonka johdosta saimme valita listalta uudet ruuat...sitten alkoi toimimaan.
Tämä on loistava tarina siitä miten reklamaatio voidaan hoitaa voitokkaasti. Kaiken lisäksi meidän ei tarvinnut maksaa annoksista mitään, joten jäimme vielä herkuttelemaan jälkiruoilla. Nyt ihan harmittaa ettei tullut otettua kuvia, mun creme brule oli täydellinen. Illalla tuli vielä pyörähdettyä leffassa, viikko sitten se jäi vain ajatustasolle. Lauantaini oli siten täydellinen hemmottelupäivä ja akut tuli totisesti ladattua.
Havahduin sunnuntaiaamuun tukkoisena, joten viivyttelin tarkoituksella peittojen alla. Jos jotain rakastan niin laiskoja aamuja, jolloin voi vain olla eikä tarvitse käyttää päätä mihinkään. Lopulta kampesin itseni pystyyn, loihdin meikit kasvoille ja kurvasin ruokaostoksille, joku on laiskotellut kokkauksen suhteen. Nappasin mukaani maittavan kanasalaatin ja apteekista arsenaalin flunssan nujertamiseksi, jonka jälkeen suuntasin töihin. Olen tankannut koko päivän C-vitamiinilla, joka on takuuvarma täsmälääkke. Se on vesiliukoinen, joten siitä voi vetää huoletta kunnon överit...taisin napata 5 mg eli paljon. Työtilanne on nyt vaan sellainen, että on pakko painaa ja selän vihoitellessa katsoin parhaaksi huolehtia kerrankin työergonomiasta eli officelle pyhistä piittaamatta.
Viisi tuntia rehkittyäni päätin palata viikonloppurutiinien pariin. Olin myös uskomattoman tehokas ja lopputuloksena oli noin parin päivän työpanos...mieletön flow! Pienestä tukkoisuudesta huolimatta olin täynnä virtaa, joten käynnistin kotona viikkosiivouksen. Kummasti se kohentaa mielialoja, kun pöly on poissa, lakanat ja pyyhkeet vaihdettu, lattiat pyyhitty sekä pyykkivuori valloitettu. Vaikkei musta mitään siivousintoilijaa taida saada niin nurkkien puunaus kyllä tuottaa mielihyvää, työn tuloskin on heti ihailtavissa.
Koska kaiken tämän hässäkän ohessa pitää päästä treenimoodiin päätin lähteä vielä punttikselle. Uusi olkapää, rinta ja ojentajapäivä tuntui varsin mukiinmenevältä. Vaikka olin päättänyt ottaa ekat treenit rennosti alkoi puolivälissä jurppimaan. En ole tippaakaan tyytyväinen siitä mitä tauko punttien ääreltä on minulle tehnyt. Voimat on kateissa ja kroppa on jotenkin niin velton näköinen. Tilannetta ei ole auttanut lainkaan se, että loman jälkeen järkevä ruokarytmi on ollut enemmän kateissa kuin kohdillaan. Reissuhommien huono puoli on juurikin se, että tinkii välipaloista ja annoskoot kasvavat salakavalasti. Mä tarviin niin piiskaa päästäkseni ruotuun! Huomiselle työmatkalle pakkasin eväät valmiiksi, jos vaikka yrittäisi vähän rajoittaa hiilareiden määrästä niin eiköhän se siitä suttaannu.
Että tällaista menoa ja meininkiä tällä erää. Nyt on pakko painua nukkumattia huhuilemaan, sillä mulla olisi junalippu odottamassa junaan, joka lähtee ennen seiskaa. Ennen varsinaista workshoppia on tunnin palaveri eli se ois oltava skarppina työmoodissa Helsingin päässä jo kasilta. Tästä se uusi työviikko taas lähtee rullaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti