Vaikka kello näytti jo puoli yhdeksää, kun palasin hotellille päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani. Niinpä hankin vastaanotosta lipun läheiselle kuntosalille, pakkasin treenikassini ja lähdin eteenpäin. Paikan päällä sain loistavaa palvelua eli minulle esiteltiin kaikki paikat ennen kuin pääsin asiaan. Lämmittelin ensin juoksumatolla ja saatuani alkulämmöt päälle siirryin salin puolelle. Varsinainen kuntosali oli täytetty erilaisilla laitteilla, vapaat painot oli sijoitettu tyystin eri kerrokseen, joten jouduin ravaamaan pariinkin otteeseen ylä- ja alakerran välillä.
Olihan se ihan kiva kokemus päästä jumppaamaan Helsingin kattojen päällä, pienestä laitteiden etsinnästä huolimatta treenistäkin sai paljon irti. Ihmettelin silti laitteiden paljoutta, sillä olen vapaiden painojen puolestapuhuja. Kiiltävä pinta ja hienot paikat ovat vain silmänlumetta, perinteisillä tangoilla, käsipainoilla ja levykiekoilla saa yksinkertaisesti parhaat setit vedettyä. Low row nimistä laitetta en löytänyt, joten selkäsarja jäi yhtä liikettä vajaaksi. Onneksi hauikset sai juntattua jumitukseen asti ja vatsojen kohdalla pistin itseni täysillä likoon eli suurta vahinkoa ei tspahtunut. Vaikkei tuo esport vienyt sydäntäni aion hyödyntää salia jatkossakin, tunnenpahan seuraavalla kerralla mestat ja tiedän mitä odottaa. Ja mikäpä minä olen kritisoimaan, joku toinen on varmasti onnensa kukkuloilla ko paikassa. Onneksi meille jokaiselle löytyy omanlainen paikka, jossa tykkää treeninsä tehdä.
Perjantaina pääsin asian ytimeen eli kotisalille ja (inhoamani) jalkapäivän ääreen. Yritin orjallisesti noudattaa painoja, jotka pt oli lappuuni raapustanut, mutta ei se ihan luonnistunut. Hack kyykyssä 2x10 kg tuntui ylitsepääsemättömältä. Ensimmäisen sarjan jälkeen ryhdyin luuseriksi ja pienensin painoja puolella, sittenkin tuntui rankalta eli sain tehdä töitä loppuun asti. Toisen luovutuksen otin askelkyykyissä, korvasin 6 kg kahvakuulat 4 kg versioilla, meno oli silti aika huteraa ja poltteli reisissä sekä ahterissa. Pienistä helpotuksista huolimatta sain tehtyä aika nasevan jalkapäivän. Reidet tutisten siirryin alakerrassa olevaan pukuhuoneeseen ja tiesin olevani oikealla tiellä.
Totuus valkeni tänä aamuna, pakaralihashan se siellä valitteli kurjaa oloaan. Treeni osui ja upposi ihan oikeaan osoitteeseen tai sitten olen vaan niin huonossa jamassa, että pienikin pinnistys kolahtaa. Odotan jännityksellä huomista sillä yleensä totuus valkenee päivän viiveellä, onneksi sunnuntai on mun lepopäivä eli otan rennosti.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti