Viikonloppu checked

Jälleen kerran vapaat sujahtivat ohitse turkaisen nopeasti. Paluu arkeen ja reissumoodiin käynnistyy heti huomenna. Päivä Tampereella, yksi vapaalla ja pari päivää Helsingissä eli monenlaista tilauksessa. Viikonloppu oli kuitenkin onnistunut, ehdin kuntoilla ja levätä sopivassa suhteessa sekä tavata minulle tärkeitä ystäviä.

Eilen hemmottelin itseäni hyvällä ruualla ja vähän jätskilläkin. Karkkilakon ansiosta olen löytänyt pakastealtaan aarteet, turhankin tehokkaasti. Testailen tällä hetkellä innokkaasti pienen jäätelötehtaan tarjontaan eli kolmen kaverin jäätelö on tehnyt vaikutuksen.

Heräsin kesäaikaan väsyneenä ja amupuuron syötyäni kömmin takaisin pehkuihin. Kun lyhyet kauneusunet oli nautittu pääsin liikenteeseen. Vetäisin lenkkivermeet niskaan ja lähdin ystäväni sekä tämän hurmaavien koirien kanssa lenkille. Aurinko paistoi, kevät teki tuloaan ja kuin huomaamatta tuli käveltyä parin tunnin edestä. Olipa ihanaa olla kunnolla ulkona...kaipaan koiranomistajan elämääni ja koiraani. Ehkä jonain päivänä olen taas jonkun karvakuonon onnellinen omistaja.

Sitten kiireisesti etsimään 2-vuotislahjaa kummitytölleni. Näytin taas naisautoilijan lahjani etsiessäni keskustasta parkkipaikkaa. Kertaalleen jo yritin taskuparkkeerausta, mutta luovutin heti alkuun...näky oli varmasti mahtava. Pitäisiköhän joskus ihan opetella moinenkin taito? Lopulta löysin parkkipaikan ja pienen ihmettelyn päätteeksi sopiva lahjakin tuli valittua. Sitten kiireesti kotiin, syömään ja synttäreille, eiku päikkäreille.

Väsyin ilmeisesti liiallisesta raittiin ilman annostuksesta, joten katsoin parhaaksi nukkua taas kerran. Kaikissa lähipiirini lapsiperheissä kadehditaan elämänrytmiäni lukuisine päiväunineen ja kyllä se on kovasti munkin mieleen. Jos akut on tyhjät niin jollain keinoillahan ne on täytettävä. Mulla paras keino tuntuu olevan uni yhdistettynä liikuntaan, kotoiluun ja hyvään ruokaan.

Lopulta pääsin synttärisankaria onnittelemaan. Kummius on mulle oikeasti kunniatehtävä, etenkin kun omia lapsia ei ole. Toiveena on rakentaa molempiin hyvä suhde ja ennenkaikkea olla läsnä molempien elämässä. En suostuisi siihen, että toimin vain lahja-automaattina jouluna ja synttäreillä, onneksi siitä ei ole pelkoakaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on aika kiva päättää viikko. Toivottavasti ensi viikko tuo jotain yhtä mukavaa tullessaan eli ei muuta kuin innolla uutta kohti. Onneksi tulee ikuistettua yhtä sun toista puhelimen muistiin, luoja mää niin rakastan tätä vallitsevaa älypuhelinkulttuuria. Mutta ensin vähän nukun ja näen kauniita unia sekä oman kullan kuvia :)