Vuosi vuodelta rakastun tähän vuodenaikaan entistä enemmän. Odotus on niin suurta, että se on melkein käsinkosketeltavissa...golfkausi on melkein ovella. Tokihan voisin jo käydä ulkoiluttamassa mailojani rangella ja varsin moni kenttä on avannut ovensa tai siis viheriönsä, mutta odottelen vielä lämpömittarin kohoavan. Saatan olla väärässä, mutta mielestäni golf ja palelu eivät kuulu samaan yhtälöön. Pääsiäisen aikana voisi harkita asiaa uudemman kerran.
Tänään oli vaihteeksi reissupäivä, mutta varsin mukava sellainen. Nappasin kyytiin pari kollegaa jo seiskan maissa ja isin volkkari suuntasi nokkansa Lappeenrantaan. Vedettiin pomon kanssa kiva valmennuspäivä ja aika hurahti kuin siivillä, minne se välillä katoaakaan? Olisi ollut kiva jäädä yöksi ja jatkaa aamulla, mutta parempi vähän kuin ei lainkaan. Melkein kaksitoista tuntiahan siinä vierähti ja olin takaisin lähtöpisteessä eli kotona. Päivän istuminen, taas kerran, puudutti koko kroppaa, joten päätin lähteä reippailemaan. Myönnettäköön, että pää oli kuin Haminan kaupunki ja piti saada tuuletettua turhat työasiat pois mielestä.
Ilta oli mitä kaunein, kun talsin minun ja Onnin vakiolenkkiä. Totuuden nimissä olen hieman vältellyt tuttuja paikkoja, sillä ikävöin partakoiraani enemmän kuin koskaan. Vaikka menetyksestäni on pian vuosi on kaipaus vallannut minut vasta nyt, sydämessäni ja kodissani on paha lemmikkivaje. Onneksi kukaan ei voi viedä pois yhteisiä muistoja, niihin on välillä ihanaa uppoutua. Pienien järjestelyiden myötä aion myös hoitaa asiat niin, että kotini ovet avautuvat myös uudelle nelijalkaiselle, mutta maltetaanpas nyt hetki.
Kaipauksestani huolimatta kaunis ilma ja kevät lohduttivat. Kevyt liikunta teki hyvää ja minua ympäröineet maisemat hivelivät silmää. Katso sinäkin ympärillesi, ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja nauti elämästä...kerranhan täällä vain ihmetellään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti