Voimakävelyä

Viikonlopuista on tullut viime aikoina pelastusrengas, johon olen tarrannut kaksin käsin kiinni kynsiä myöden. Arjessani on oltava aina valmis, innostunut, kiinnostunut, monessa mukana, aina tavoitettavissa...lista lienee loputon. Kun viisi päivää jaksaa painaa on takki tyhjentynyt pyhien alkaessa. Tänäänkin tein hartiavoimin töitä, että jaksoin nousta sängystä. Söin aamupalan kahdeksan maissa, jonka jälkeen jatkoin vatsa kylläisenä uniani. Todellisuudessa kömmin ylös vasta puoli yhdeltätoista. Syötyäni lounaan simahdin uudestaan ja tunnin koisittuani havahduin tokkuraisena. Elämä alkoi voittaa vasta kahden maissa, väsymys on kietoutunut ympärilleni, kuin ystävän halaus.

Lopulta riuhtaisin itseni todellisuuteen, puin määrätietoisesti lenkkivaatteet päälle ja lähdin ulos. Voimavarat huomioiden lähdin samoilemaan vailla päämäärää. Kiertelin loppujen lopuksi parin tunnin ajan lähimaastoissa. Alkumatkasta sade kasteli hellästi, ilma oli happirikas ja tunsin eläväni sekä olevani kerrankin läsnä. Kuuntelin ympäröiviä ääniä, vuoroin hiljaisuutta, kaukaisia autojen ääniä, tuulen huminaa puiden latvoissa...ihana tunne.

Pitkin matkaa kuvasin niitä asioita, mitkä salpasivat henkeäni kauneudellaan. Tunsin olevani kiitollinen kaikesta ja oikeastaan en mistään. Ajatukset kulkivat päässäni, mutten jaksanut pysähtyä yhteenkään. Halusin vain kävellä, olla hiljaa ja nauttia siitä, että energia virtasi taas. Kaukana oli halu suorittaa, katsoa kelloa tai kokeilla rajoja, halusin vain olla hetkessä. Ainoa mitä kaipasin oli nelijalkaista lenkkiseuraa, ehkä jonain kauniina päivänä.

Joogan opein yritin kunnioittaa kroppaani, joka on nyt väsynyt. Se janoaa unta kuin aavikolla nääntynyt kulkija vettä. Sen on saatava rauhassa käpertyä peiton alle ja annettava olla. Kun olo alkaa keventyä se muistaa kyllä mistä on aiemmin nauttinut ja mitä haluaa tehdä. Todellisuudessa en tiedä, mitä voimakävely on, todennäköisesti se on jotain hienoa. Minulle se oli mahdollisuus kerätä voimia ja aistihavaintoja, tulisipa kevät jo vähän nopeammin...tule jo!