Meidän äiti sai lahjaksi lauantai-iltana herkullisen tortilla-aterian. Sunnuntaiaamuna jääkaapissa odotti raikas pirtelö ja päivällä töistä tulijaa odotti pekoni-perunalaatikko sekä dajmjälkiruoka. Mun versiosta tosin jätettiin dajmkoristeet karkkilakon takia pois, ois muuten tullut rikottua lupaus ennen aikojaan. Vaihtelimme sisareni kanssa kokkivuoroja ja sanoisin, että hyvin me vedettiin! Komeuden kruunasi se, että äiti sai pienen korulahjan ja sisko askarteli lehteen äitienpäiväonnittelut (Etlarin onnittelusivuille lisätty post-it-lappu oli huikea).
Äiti on mun elämäni suurin sponsori niin rahallisesti kuin henkisestikin, pääpaino on tuolla jälkimmäisellä. Vaikka olen ikäni puolesta aikuinen pitää äiti pienistään huolta aina...edelleen. Toisaalta on aika tärkeää tietää, että maailmassa on yksi turvallinen paikka jonne voi tarvittaessa paeta pahaa maailmaa. Meillä kaikilla pitäisi olla sellainen paikka ja sellaisia ihmisiä, eihän tätä muuten meinaisi jaksaa. Kiitos äiti, kun teit minut (& systerin) ja olet olemassa <3
Muilta osin sunnuntaistani tuli laiskaakin laiskempi. Hirvittävä päänsärky pilasi joogasuunnitelmat ja päädyin yin joogan sijaan tunnin päiväunille. Koska olossa ei ollut muutenkaan kehumista päätin passata liikunta- ja siivoussuunnitelmat. Ilmassa on flunssan tuntua ja sillehän ei olisi aikaa, ei töiden eikä etenkään vapaa-ajan puolesta. Suunnitelmissahan olisi lähteä viikon päästä lauantaina Vantaalle Extreme Run:lle. Hieman hirvittää, sillä juoksua ei ole tullut kuukauteen harrastettua ja reitillähän on vielä toinen toistaan hurjempia esteitä. Onneksi olen ilmoittautunut hupisarjaan, joten voin halutessani kiertää vaikeimmat. Mutta siitä lisää viikon päästä, tiedossa lienee muikean mukava reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti