Hyvä päivä tänään

Tänään oli harvinaisen mukava päivä, tällaisia voisi tulla lisää ja paljon. Aamulla heräsin pirteänä, johtuisiko siitä, että näin unta jossa mulla oli sutinaa Teemu Selänteen kanssa. Harmi vaan, kun sen Sirpa-vaimo tuli paikalle ja mä liukenin vaivihkaa pois. Hmm mistähän noi unet oikeasti tulee? Onhan se Teemu aika liikkis ja hottis, muttei kuulu lainkaan mun daydreaming kohteisiin.

No anyway olin kerrankin ajoissa rautatieasemalla odottelemassa junaa, aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla. Samalla bongasin Facebookista päivityksen vanhalta lukiokaveriltani (siis me ei kuitenkaan olla vanhoja), joka ilmoitti olevansa Lappeenrannan junassa. Hetkeä myöhemmin istuttiin ravintolavaunussa kahvittelemassa, edellisestä tapaamisesta oli about 17-vuotta eli ei kauan :)

Matka meni ihan huomaamatta ja kappas olin Lappeenrannassa. Sitten vain taksilla toimistolle ja töihin, olipa vaan mukavaa nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Lounastreffit sovin entisen työkaverini ja hyvän ystäväni kanssa tämän työpaikalleen eli Lappeenrannan yliopistolle. Itse ruoka taisi olla päivän kehnoin osuus, mutta seura oli sitäkin parempaa. Pystyisipä joka päivä sopimaan samanlaisia ex tempore tapaamisia ystävien kanssa, ois aika kliffaa.

Sitten tuli vedettyä pari lyhyttä valmennusta, parasta näissä duuneissa. Jengi otti mun paasaukset hyvin vastaan, olisihan siellä viihtynyt pidempäänkin, mutta yritän vältellä yön yli reissuja. Melkein unohduin suustani kiinni ja sitten tulikin jo kiire tilata taksia. Tuijottelin huolestuneena kelloa, sillä juna tuskin odottelisi meikäläistä...niin tärkeä tapaus en taida olla. Onneksi taksikuski huomasi pienoisen hermostukseni ja ehdotti oikoreitin käyttöä, joten eikun menoksi. Suhattiin ison tien kautta, neljän ruuhka oli juuri pahimmillaan ja oikaistiin vielä ovelasti yhden huoltsikan pihan kautta. Varmistaakseen ehtimiseni kuski pysäytti trippimittarin hieman etuajassa, joten saatiin maksukuviotkin jouhevasti hoidettua. Oli muuten naiskuski puikoissa, hää pelasti miun päivän, kuten lappeenrantalaisittain sanottaisiin.

Kotimatka meni huomaamatta, kun lörpöttelin esimieheni kanssa puhelimessa. Käytiin puolin ja toisin kuulumiset & kerrattiin työkuviot, mulla on niin saletisti maailman paras pomo...enkä huijaa tippaakaan. Välissä nopea kotona käynti ja suuntana YogaRocks sekä hot fusion -tunti, ei siis päivää ilman joogaa. Tunti oli uusi tuttavuus, joten en tiennyt mitä tuleman piti. Luojan kiitos olin valinnut päälleni uudet minishortsit ja vaatekaappini niukimman jumppatopin, oli nääs todella hottia kamaa.

Tunnin verran tehtiin joogaa ja puoli tuntia pilatesliikkeitä. Tunnille eksyi pari nuorta jamppaa ja ohjaaja (noin 50 vee eri timmi lady) pisti parastaan. Alussa tehtiin hengitysharjoituksia ja luulin pääseväni helpolla, mutta sitten se lähti. Pelkästään joogasarja oli rankka ja jouduin pari kertaa jopa vähän lusmuilemaan, kropassa ei vaan riittänyt tehot. Pilatesosuudessa otettiin loputkin luulot pois, voisin veikata, että huomenna voi olla vatsalihakset hellinä. Loppurentoutukseen päästyäni hikoilin kuin pieni sika (tunsin kyllä itseni aika isoksi) ja voin pahoin, yhteenvetona todettakoon, että olipas mahtavaa. Tämä tunti tulee mun vakiokalustoon mikäli tehojoogaus jatkuu syksyllä, sillä hot fusion jää ensi viikon jälkeen kesätauolle.

Sit vaan unta kaaliin ja peukut pystyyn, että huomennakin olisi hyvä päivä! Vai voisiko aina olla hyvä päivä, kun vain päättää asenteensa heti aamusta?