Ihana kamala sokeri

Ihmisellä on luontainen taipumus haluta makeaa, joillain meistä se on suurempi kuin toisilla. Luin joskus kokkilegenda Jaakko Kolmosen kirjasta, että suomalaisten makeanhimo lisääntyy jatkuvasti. Esimerkinomaisesti kerrottiin, että 60-luvulla suomalaisten suosikkimarja oli puolukka, 70-luvulla mustikka ja nykyisin mansikka...todennäköisesti sokerikuorrutuksella.

Itse aloitin joulukuun viimeisinä päivinä karkkilakon, joka päättyy juhannuksena. Alkumetrit olivat kammottavia ja haaveilin karkkihyllyistä, melkeinpä listasin suosikkejani joita voisin keskikesällä nautiskella. Pahimpaan tuskaan ahmin jäätelöä, sillä jotain oli saatava tilalle. Näin naisena hankalinta lienee kuukautiset ilman suklaata, mutta olen pärjännyt mieliteoista huolimatta. Totuuden nimissä on myönnettävä, että etenkin viime keväänä/kesänä ahmin makeisia aivan tolkuttomia määriä, joten pieni tauko tekee hyvää. Homma alkoi lähteä lapasesta...yes I'm an candy-addict!

Nyt, kun takana on useampi kuukausi pärjään mainiosti, olen melkein unohtanut koko asian. Totaalikieltäytyjäksi en ajatellut ryhtyä, mutta joku rajoitusmetodi saattaisi toimia jatkossakin. Olen miettinyt voisiko kerran kuukaudessa pidettävä karkkipäivä toimia, mutten ole tehnyt linjavetoja. Kuinka sitä toimisi fiksusti ettei menetä pikkurillin annettuaan koko kättä, kas siinä pulma. Törmäsin viime viikolla Facebookissa kuvaan, josta tulee aika hyvin ilmi kuinka paljon sokeria on kaikkialla. Sitä ei tule aina mietittyä ja välillä totuus pysäyttää hetkeksi. Mehun kohdalla sokeria on vain lasillisen verran, sillä kuvan jakajalla oli loppunut sokerit kesken.

Sokeria joutuu siis varomaan muuallakin kuin karkissa, aika karua eikös? Vaikken noita fitnessmuroja harrastakaan niin näky on aika karmiva. Itse seuraan sokereiden määrää lähes automaattisesti, tuoteselosteita tutkiessani. Yksi sokeripala on 2 g eli mikäli sokereita ilmoitetaan olevan 20 g, tarkoittaa se kymmentä palaa...sehän on muuten aika hiton paljon! Kannattaa siis katsoa mitä syö ja juo mikäli haluaa kytätä linjojaan, erityisesti jos tavoitteena on karistaa kiloja. Helpoin keino on tehdä ruuat mahdollisimman pitkälle raaka-aineista ja vältellä valmisruokia. 

Yksi sokerin kääntöpuoli (etenkin) meillä naisilla on selluliitti, kyllä sokeri on yksi merkittävä syyllinen. Siitäpä saan oivan aasinsillan siihen, että havahduin eilen tuijottamaan takapuoltani. Ja kyllä katson omaa ahteriani, enkä edes häpeile myöntää moista. Iloinen yllätys oli se, että silmämääräisesti selluliitin määrä oli vähentynyt sitten viimenäkemän. Tajusin, että karkiton elämäni saattoi olla yksi syy moiseen muutokseen. Pirtelöbuumini myötä olen hylännyt valmisjugurtit ja -rahkat, joten turhien sokereiden määrä on vähentynyt radikaalisti ruokavaliostani. Kolmantena hyviksenä taitaa olla joogahaasteeni, pääsinpäs puhumaan tutusta aiheesta vaikka valitsinkin päivän aiheen vaihtelun vuoksi muualta. Arvatenkin ei haittaisi vaikka tämä linja jatkuisi entisestään...but we'll see.

Kannattaa siis miettiä millaisen roolin sokerille antaa omassa elämässään ja millaisia tuhoja se saattaa tehdä.