Salute the Sun

Eilen tuli nautittua kolmituntinen annos joogaa, pureutuen aurinkotervehdykseen. Hot joogassa aurinkotervehdykset aloittavat harjoituksen ja se on ikivanha tapa toivottaa aurinko tervetulleeksi, monet noudattavat sitä nykyisinkin orjallisesti. Workshop oli aloittelijoille oiva paikka, mutta me hieman kokeneemmatkin saimme hyviä ahaa-elämyksiä. Välillä on hyvä palata perusasioiden pariin, että voisi kehittyä harjoituksessaan. Itsellänihän on palava halu oppia joogasta enemmän ja enemmän, joten olin juuri oikeassa paikassa.

Jooga on siitä mielenkiintoinen laji, että harjoituksen teho muuttuu radikaalisti suoritustapamme mukaan. Pelkästään vuoriasennon eli seisomisen voi tehdä monella eri tavalla. Sitä voi vain laiskasti pönöttää pystyssä tai juurruttaa varpaat sekä jalkapohjat maahan, pitää vatsan jännitettynä, pidentää häntäluuta ja olla ryhdikkäästi valmiina siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Kun tuota perusasentoa harjoiteltiin alkoi pelkkä pystyssä pysyminen tuntumaan rankalta.

Aikaa käytettiin myös vinyasan läpikäyntiin, joka on eräänlainen punnerrussarja. Ymmärsin vasta nyt miksi liikettä ei saa viedä loppuun asti vaan pysähdytään kohtaan, jossa käsivarret ovat 90 asteen kulmassa. Liikkeet tehdään kehoa arvostaen ja tässä pidempi liikerata voisi tehdä hallaa olkapäille. Myös lankkuasennon detaljien läpikäynti toi uudenlaista lisäväriä omaan tekemiseen.

Suurimmat oivallukset koin kuitenkin alaspäin katsovassa koirassa, jossa jalat ja kädet pidetään lattiassa, vartalon muodostaessa kolmiomaisen muodon. Olen ollut hieman epävarma asennon pituudesta ja työntänyt yliliikkuvuuteni takia päätäni sekä käsiä väärällä tavalla. Nyt osaan kannatella itseäni oikein sekä kiinnittää huomiota koko kropan hallintaan. Ei uskoisi miten vaikeita ja monimutkaisia nämä perusasennot ovat. Moni tekee niitä väärin ja suorittaa sarjan robottimaisesti miettimättä sen merkitystä lainkaan, mutta eipä perustaneilla pysty tekniikkaan sen syvemmin pureutumaankaan.

Kolmen tunnin jälkeen olin lopenuupunut ja nälkäinen. Vatsaa tuli jännitettyä ohjeiden mukaisesti ja aiemmin niin helpoilta tuntuneet asanat kävivät työstä. Koin myös uudenlaista ymmärrystä joogaharrastukseeni, tällaisien kokemusten myötä kehittymistä voi tapahtua eikä niinkään siitä, että taipuisi pidemmälle ja entistä enemmän. Joogan tulisi olla enemmän tunnetila kuin urheilusuoritus, se ei olekaan itsestäänselvyys länsimaisessa maailmassa, tuottaa muuten töitä itsellenikin.

Summa summarum Salute the Sun -workshop oli hieno kokemus ja uskon oppineeni paljon. Odotan innolla miten osaan hyödyntää oppimani normitunnilla. Koitan muistaa etenkin hengityksen, johon tuli myös hyviä vinkkejä sekä kuinka kehoa kannatellaan ja miten siitä saadaan voimia. Näin seuraavana päivänä voi myös todeta, että jotain on tullut totisesti tehtyä, sillä vatsalihakseni ovat aivan romuna :). Pitäisiköhän asentaa joogamatto taas makuuhuoneeseen ja aloittaa aamut tällä ihanalla tavalla? Vaikken pystyisi vaikuttamaan siihen nouseeko aurinko niin voin vaikuttaa siihen nouseeko sisäinen aurinkoni ja se paistaa lähipiiriäni valaisevasti.