Kaikenlaisia muruja

Väsynyt, mutta onnellinen kuvaa fiiliksiä tällä erää parhaiten. Takana on yhden yös hotellireissu Helsingissä kolmen ihanan ystävän seurassa. Kuulumiset on taas vaihdettu, itketty ja naurettu sekä kohotettu maljoja kesälle & ikuiselle ystävyydelle. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen jokaikisestä ystävästäni, nyt tuli treffattua kolmen kärki yhdellä kertaa. Eiköhän tällä jaksa viimeisen työviikon...vielä kun selättäisi kertyneen univelan.

Pääkaupunkiseudulla on tullut rampattua töiden puolesta aika tiiviisti ja Helsinki on tullut tutuksi siinä sivulla. Olen alkanut pitää kaupungista, sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja meininki on aivan erilaista kuin Lahessa. Vaikka koti on paras paikka maailmassa on välillä kiva lähteä muualle. Lähdettiin siis eilen heti aamusta liikenteeseen ja junalla kohteeseen. VR:n ennakkolipuilla matka tuli myös aika halvaksi, vain 12 € per lärvi. Jos matkan tietää etukäteen kannattaa ehdottomasti hankkia liput ajoissa, selvää säästöä siis, normihinta lienee lähempänä kolmeakymmentä euroa.

Laukut hotellille säilöön ja kohti kaupunkia. Tulevien matkojen takia heräteostoksiin ei ollut allekirjoittaneen kohdalla varaa, mutta meikkivarastojen täydennys Stockmannin kemppariosastolla oli pakollinen pysähdys...taas kelpaa paklata. Toimin siten vain avustajana ja testasin miehen roolia eli lojuin kyllästyneenä milloin milläkin penkillä sekä etsin seuraa iPadistani. Mut sai tyytyväiseksi vasta, kun päästiin syömään, joku kaukaaviisas oli tehnytkin pöytävarauksen Virgin Oilista.

Päivä hurahti melkein huomaamatta, kierreltiin kaupoissa, syötiin ajan kanssa, ihmeteltiin ison maailman meininkiä, istahdettiin terassille ja käväistiin kahvilla. Ihailtiin myös läpi kaupungin kulkevaa paraatia, joka ainakin varusteluineen tuntui liittyvän ensi viikolla alkaviin jalkapallon mm-kisoihin. Meinasi väsymys yllättää, kun oltiin jatkuvasti jalkojen päällä. Onneksi ehdittiin levätä hetki hotellilla ennen kuin suunnattiin mun murujen kanssa Muru-ravintolaan, joka on suosikki julkkiskokkini eli Henri Alenin mesta...voi sitä makujen ilotulitusta.

Reissu oli täydellisen onnistunut, pyörittelen mielessäni käytyjä keskusteluita ja ammennan niistä energiaa. Vaikka parit maljatkin tuli nautittua ei yöelämä kutsunut, joten kotiuduttiin hotellille ajoissa. Vaikka kadulta kaikui juhlakansan ääniä nukahdin varmaan sekunnissa. Aamun kohokohta oli hotelliaamupala, jolla tuli tankattua oikein huolella, kokkihan on taas laiskotellut, joten kotona ei ole mitään syötävää.

-Virpi

PS: Ravintola Muru kannattaa pitää mielessä, ruoka ja tunnelma ovat niin omaa luokkaansa