Karkkilakon päätös

Kalenterista löytyvät juhlapyhät eivät ole mun juttu, eivät ole oikeastaan ikinä olleetkaan. Joulu lienee ainoa, josta todella pidän ja jota odotan. Juhannus on yksi inhokeistani, tänä vuonna karmea sää tekee siitä vielä vastenmielisemmän. Toiseksi mulla meni hieman päivät sekaisin, joten tappiomielialaa ei voi nyt estää. Olin eilen kuin nukkuneen rukous, nukuin vuoroin sängyssä vuoroin sohvalla, osaltani oli selvästikin unikeon päivä. Lopulta repäisin itseni hämärän rajamailta ja siirryin keittiöön kokkailemaan viemisiä.

Lopulta olin taikonut ihania karkkipipareita ja herkullista fogaccia-leipää. Sitten pakkelit naamaan, reissukassi olalle ja menoksi. Aloin jo hieman päästä fiilikseenkin, juhannuksesta saattoi sittenkin tulla kelvollinen. Ihmetykselläni ei ollut rajaa, kun pääsin lopulta ystäväni luokse ja perillä odotti tyhjä talo...missä mun vastaanottokomitea? Pian karu totuus selvisi, olin väärässä paikassa väärään aikaan...fuck. Ei muuten naurattanut yhtään, kun sain ystäväni kiinni ja hän totesi puhelimeen, että juhannuskinkerit ovat vasta seuraavana päivänä. Eikä naurata vieläkään, ehkä huomenna, ylihuomenna tai jouluna osaan nauraa asialle. Sen siitä saa, kun juhlapyhiä juhlii huonosti, pitäisi saada jokin käyttöohje näiden päivien varalta.

Mutta mennäänpä asiaan eli karkkilakkoon. Löimme hyvän ystäväni Reetan (=juhannusseuralaiseni) kanssa kättä päälle ja sovimme karkkilakosta tammikuun alusta juhannukseen. Alku oli hankalaa, mutta pikkuhiljaa alkoi olla helppoa kiertää karkkihyllyt kauppareissuilla ja kieltäytyä mässyistä erilaisissa tilanteissa. Tiukoissa tilanteissa turvauduin jäätelöön ja muihin korvikeherkkuihin, kyseessähän ei ollut kaiken kattava herkkulakko. Mitä lähemmäs määräaika tuli aloimme molemmat tahoillamme pohtia kuinka toimimme jatkossa. Vedetäänkö juhannuksena karkkiöverit ja palataan vanhoihin huonoihin tapoihin vai olisiko olemassa jokin järkevä tapa syödä karkkia.

Lopulta päätimme jatkaa karkkilakkoa jouluun asti. Siksipä kokkasin joulusta jääneistä suklaista pipareita ja avasin syntymäpäivälahjaksi saamani piparitarvikepurkin, joista tuli syntisiä karkkikeksejä. Voisiko karkkilakon päättymistä ja jatkokaudelle siirtymistä paremmin juhlia? Jonkun mielestä tämä on huijaamista, mutta jokainen tehkööt omat säännöt omiin lakkoihinsa. Meidän tapauksessa tämä on estänyt pakkomielteen karkkipusseihin, suklaaövereihin ja sokerinhimoon.

Eilisen aikataulukatastrofin päälle keiteltiin kahvit ja maisteltiin mun leipomuksia. Toisaalta oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia, vaikkakin roadtrippini olikin turha. Lopulta palasin kotiin, herkut sentään jätin majapaikkaan odottelemaan sitä oikeaa iltaa. Iltaani tahditti lopulta jalkapallo, kieltämättä Ranska Sveitsi peli olikin varsin viihdyttävä. Käynnissä olevat mm-kisat ovat tarjonneet lukuisia yllätyksiä eli todellista urheilun ilotulitusta. Musta muuten tuntuu, että ensi vuonna passaan tämän keskikesän juhlan suosiolla, mutta illalla palaan uudestaan Evolle ja suuntaamme porukalla Jukka Pojan keikalle. Jostain pitäisi varmaan löytää sadetakki, sillä ilma on kaikkea muuta kuin aurinkoisen ihana. Yritä sitten pukeutua kesäisesti ja pysyä samanaikaisesti lämpimästi sekä kastumatta läpimäräksi.