Lomalla viimeinkin

Pakkohan se on myöntää, ettei mun ensimmäisen lomaviikon kelejä voi kehua, mutta voin silti ottaa iisimmin. On turha kaivella kesämekkoja esiin ja toivoa minkään sortin päivettymistä. Loma on kuitenkin lomaa, säähän ei voi vaikuttaa, mutta asenteen voi valita. Siitä syystä päätin suunnata maauimalaan vaikkei lämpöaalto hellinytkään. Autokin sai jäädä kotiin, sillä eihän kesäsade voi pahasti kastella, eihän?

Jostain syystä rakastan maauimalaa yli kaiken, siksi se kuuluu kesäisin aikatauluihini. Vesi tuntui ihanan lämpimältä ja sadekuuron pyyhkäistessä ei kastuminen haitannut. Uudet uimalasit olivat mitä mainioin hankinta ja pystyin keskittymään pulikointiin täysillä. Pitkän tauon jälkeen uiminen tuntui ihanalta ja kilometri tuli vedeltyä aika kivuttomasti. Tekniikassani olisi paljon parannettavaa ja vauhti ei huimaa päätä, mutten murehdi moisia asioita lainkaan. Tällaisen nivelrikkopotilaan pitäisi ottaa vesiurheilu läpi vuoden ohjelmanumeroksi. Jostain syystä talvella hallille pääseminen on vain turkaisen hankalaa. Pitäisi varmaan yrittää tänä syksynä parantaa tapansa.

Parasta mun uintireissussa oli sauna, tulikin viihdyttyä löylyissä pitkään...kotiin ei ollut mikään kiire. Pidin sateensuojaa lämmössä ja välillä kurkkasin lauteilla löhöilyn lomasta miltä ulkona näytti. Mulla on kuulkaas sellainen fiilis, että palaan uintihommiin lomani aikana useasti. Urakka sai lihaksia kuormitettua ja edellisen illan salitreeni alkoi tuntua koko ajan tiukemmin rintalihaksissa, mutta niinhän sen pitääkin. Sitten kevyessä sadesäässä kotia kohti ja hymy ylittyi korviin asti.

Kiireiseen loma-arkeeni mahtui vielä virkistävät päiväunet. Niistä virkistyneenä innostuin pyöräyttämään pari pellillistä sämpylöitä, toimii muuten aina. Tällaisella ilmalla pitää kehitellä pieniä kivoja juttuja, jotta voi sulkea mielestään sen, ettei sää ole ihan mieltä myöden. Lämpimäiset kainalossa säntäsin seuraavaksi lenkille, sadetta ja tuulta uhmaten. Treffattiin siskoni kanssa ja siinä rennosti jutellen ei tullut juurikaan murehdittua lämpötiloja. Ja kerrankin se olin minä, joka yllätti leipomalla, sillä normaalisti sisko kantaa mulle mitä ihanimpia herkkuja. Jos tästä jotain negatiivista hakee niin sormikkaat olisi voineet olla mukana, onneksi Suomen kesä on sentään vähäluminen :)

Täytyy siis todeta, että lomani ensimmäinen virallinen päivä oli varsin onnistunut. Ensimmäiset pari viikkoa vietän enemmän tai vähemmän samalla moodilla. Pysyttelen kotinurkissa, yritän liikkua mahdollisimman paljon, aikataulutan päikkärit ohjelmaani ja tapaan ystäviäni niin usein kuin mahdollista. Sitten vaihdan viikoksi maisemia ja viimeinen viikko sujuu taas tällä tyylillä. Maltan tuskin odottaa mitä huomenna tulee tapahtumaan, aamulle luvataan ainakin auringon vilahtamista horisontissa.