Salilla viimeinkin

Huh nyt se on taas tehty eli raahauduttu parin kuukauden tauon päätteeksi takaisin punttikselle. Miten mä aina onnistunkin saamaan tälläisia jättitaukoja aikaiseksi? Lähteminen teki tiukkaa ja vitkuttelin kotona kyllästymiseen asti. Loppujen lopuksi oli vain lähdettävä ja matkalla yritin miettiä mitähän siellä osaisi tehdä. Perillä päädyin kaivamaan esiin ruttuisen saliohjelmani ja lähdin sen enempää miettimättä noudattamaan ohjeita. Vaikka olin takonut päähäni, että teen niin varovaisesti kuin osaan oli toteutus hieman haastavaa...joku voi olla huomenna kipeä.

Heti alkuun tuli mahtava fiilis, ymmärsin heti miksi sali on se all time favourite mun elämässä. Mitenköhän se olikin unohtunut? Lihakset olivat heti mukana jutussa ja halusivat revitellä. En mä nyt mitään tappotreeniä edes yrittänyt, mutta sen verran, että sai hien pintaan ja hyvän tuntuman kroppaan. Tauko toki tuntui kropassa, mutta jospa se lähtisi tästä taas kulkemaan, ainakin toivon saavani salikärpäsen pureman. Lähiviikot näyttävät miten homma lähtee rokkaamaan, pieni ryhtiliike ei tekisi lainkaan pahaa.

Tutkimusten mukaan noin kolmekymppiset sinkkunaiset käyvät paljon salilla. Katsoessani ympärille ymmärsin yhden syyn, nimittäin kanssatreenaavat miehet. Täytyy sanoa, että se on yksi erittäin suuri plussa kuntosaliharjoitteluun, miten tämäkin oli unohtunut? Ihmeellinen treenidementia tuntuu vaivaavan. En nyt siis väitä, että tämä on ykkössyy, mutta kyllähän pieni silmänilo piristää mukavasti arki-iltaa.

Huomenna jatketaan golftreenejä ja sitten illalla pitää virittäytyä jalkapallofiilikseen. Oman suosikkijoukkueen valinta on vielä tekemättä, mutta huomenna kannustan isäntämaata eli Brasiliaa. Tästä tulee vielä hyvä kuukausi :)