Terveisiä sohvan perimmäisestä nurkasta

Juuri, kun olin päässyt hehkuttamaan, että energiaa on ja treenit kulkee törmäsin seinään. Yhtäkkiä iski hillitön väsymys ja vaikka toivoin sen hellittävän lyhyellä levolla ei homma lähtenyt toimimaan. Ensimmäiset väsymyksen oireet iskivät keskiviikkona, päivä spurttitreenien jälkeen. Sama meno jatkui torstaina, kuorrutettuna flunssan oireilla. Nokka niiskutti, paleli vietävästi ja silmiä särki...mä niin vihaan flunssapöpöjä!

Jotain olen sentään aikaisemmista takapakeista oppinut, että painoin jarrun pohjaan. Kolmen lepopäivän jälkeen olo tuntuikin hyvältä, joten eikun golfaamaan. Alkaa olla pakonomainen polte pelata vielä mahdollisimman paljon, vaikka ilma alkaakin olla paikoin hyytävä. Golf on varsin perustelluista syistä kesälaji, mutta sinnitellään nyt vielä. Eilen suuntasin intoa puhkuen ja uudet hienot byysat päällä Vierumäelle. Keli olikin hieno, vaikka tuuli vähän viileältä tuntuikin, joten olosuhteita ei voi moittia.

Etuysi tuli pelattua omaan tasoitukseen, mutta takaysillä alkoi väsymys painaa ja mokailin urakalla. Kaikesta huolimatta hienoja onnistumisia, mukavaa golfia ja hyvää ulkoilua. Kierros kuitenkin keski tuskaisen kauan ja loppuväylät raahustin läpi. Niinpä niin yli viisi tuntiseksivenyvä peli on vain liikaa, peli-into kärsii turhan kovasta inflaatiosta loppua kohden. Lopputuloksena oli karmea palelu, joka lähti vasta kuuman suihkun, villasukkien ja teen pyhällä kolminaisuudella.

Yön nukuin huonosti, vanhojen naisten tauti eli levottomat jalat kiusasivat. Yritä tässä sitten olla pirteä ja innostua työmatkalle lähtemisestä. Sydäntä riipii jättää ihana Hamppu-kissani yksin kotiin, nyyh! Onneksi on ihania ihmisiä, jotka auttavat. Illalla Hamppu saa illallistarjoilun, aamuksi on tilattu tsekkikäynti ja toiseksi yöksi uniseuraakin eli eiköhän tästä selvitä. Kuka vaan huolehtisi siitä, että kissan omistajalle ei jää traumoja? Noh reissussa on onneksi ihana duunikaverini, joten en vajoa synkkyyteen...toivottavasti.

Olin sopinut aamuksi porrastreenit siskon kanssa, mutta pipariksi meni. Ensin sisko ilmoitti keskittyvän flunssan hoitoon ja aamun valjettua jouduin toteamaan, että samat haasteet täällä. Olo on voimaton eli viikon viides lepopäivä kehiin...huokaus. Toisaalta on turha painaa hampaat irvessä, kun järki sanoo toista, mutta harmitusta se ei vie pois. Nyt voi vain toivoa, että lepo tekee tehtävänsä ja pääsen ensi viikolla uuteen nousuun, eihän nää jutut ole hetkestä kiinni vaan kokonaisuus ratkaisee.