Aika pian tuli huomattua, että kisafiilis vei mennessään. Tapahtuma oli todellinen penkkiurheilijan unelma ja aika meni ihan siivillä. Cross training on ihan kuningaslaji eikä voinut muuta kuin ihmetellä, miten koviin suorituksiin naiset ja miehet pystyivät. Suurin osa liikkeistä oli sellaisia etten kykenisi niihin lainkaan mm leuanvetoja, tempauksia, tuplahyppynaru ja maastaveto. Painot olivat naisillakin sellaisia, että yritystä parempaan en olisi pystynyt. Mutta oli se vaan hienoa katseltavaa, kaikkeen sitä ihminen pystyykin.
Ainoa negatiivinen juttu oli ruokailu. Kuvittelin, että välissä ehtisi käymään muualla syömässä tai kyllästyisin jo alkumetreillä, joten jätin eväät pois matkasta. Kanttiinissa mietin kummassa olisi vähemmän kaloreita, makkarassa vai lihapiirakassa, päädyin makkaralounaaseen. Sitten jaksoi taas seurata silmä tarkkana ja jatkoimme urakkaa kahvakuulakisojen parissa.
Aika hurjia lukemia kisaajat takoivat tässäkin lajissa taululle. Itse vähän haaveilin hankkivani kunnon kisakuulan, mutta asia jäi vielä hautumaan. Sitä kun pitäisi oikeasti käyttää eikä vain pitää ovistopparina ja pölynkerääjänä. Ystäväni tuttuja oli kisalavalla, joten seuraamiseen tuli pientä lisäväriä ja kannustettiin menossa mukana. Vasta, kun viimeisetkin palkinnot oli jaettu, lopetimme kisaurakkamme. Päivä oli varsin viihdyttävä ja mikäli moinen tapahtuma uusitaan ensi vuonna kannattaa lähteä katselemaan tai jopa kisaamaan mikäli kunto kestää. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti