Joogaa, golfia ja repsahdus

Duunit on taas paketissa ja on pari päivää aikaa hengähtää, tai oikeammin elää itselleen. Tällä viikolla pystyin ottamaan vähän rennommin ja tuli tehtyä muutama lyhennetty päivä. Niiden ansiosta stressitaso  on taas siedettävällä tasolla ja voimavaroja on kerätty seuraavaa koitosta varten. Uusi koulutusrundi on taas edessä ja viikko aikaa hypätä kärryille. Sinä aikana pitäisi selvittää itselleen, mitkä asiat muuttuvat ja kuinka niistä sitten kerrotaan muille. Haastavaa, repivää ja palkitsevaa yhtäaikaisesti eli normaalia valmentajan työtä. Asiat eivät todellakaan putoa syliin valmiina vaan lopullisen koulutuksen aikaansaaminen vaatii paljon hartiavoimia.

Se työasioista ja sitten parempiin aiheisiin eli liikuntaan. Torstaina oli kesätauon jälkeen toinen joogatuntini. Yritin tosissani tankata vettä päivän mittaan illan koitosta varten, jotta olisin iskussa. Jano ei ollutkaan ongelma, mutta fyysinen revitys kuumaakin kuumemmassa joogasalissa oli toinen juttu. Jalkasarjan aikana meinasi huimata ja tuli hetkellisesti häijy olo, vaikka alussa luulin olevani elämäni kunnossa ja kroppa tuntui olevan kympillä mukana. Oli pakko höllätä hetkeksi, hengitellä hetki maton rajassa ja hörpätä välissä vettä, että pystyin jatkamaan.

On vaikea kuvailla miksi tuo hot fusion on fyysisesti niin rankka. Osasyy lienee ohjaaja, joka neuvoo tarkasti miten keskikroppaa pitää hallita eli core on kovilla. Hyvä niin, sillä mun kadonneen vyötärön metsästysprojekti kaipaakin tällaista. Toinen syy on se, että liikesarjassa tehdään paljon toistoja, mm. punnerrukset sekä staattiset pidot kyykyissä eivät sovi heikkokuntoisille. Tosin joogan hyvä puoli on se, että kukin tekee kuntonsa mukaisesti eli tunnille lähtemistä ei tarvitse pelätä. Kolmanneksi sali kuumeni polttavaksi, lattia tuntui huokuvan lämpöä ja melkein poltteli jalkojen alla. 

Voimat olivat todellakin koetuksella vaikka liikesarjojen pituudet ovat allekirjoittaneella vielä säälittäviä. En yksinkertaisesti pystynyt antamaan parastani lopun pilatesosuudessa, joka on todellinen rääkki vatsalihaksille. Yritän tällä kertaa suojella polviani ja edetä muutenkin rauhallisesti. Hesarissa oli tunnetun joogaopettajan Kylli Kukkin haastattelu, "Älä huoraa". Kannattaa googlettaa, juttu varmasti löytyy ja siinä oli tärkeä sanoma. Joogassa tai missään muussakaan ei saisi tehdä asioita vahingoittamalla itseään vaan kunnioittamalla kehoaan sekä etenemällä omien tuntemusten mukaisesti. Meinaahan se aina unohtua, että joogan tärkein juttu ei ole se, kuinka pitkälle taivut tai kuinka syvälle kyykkäät vaan se, miltä liike tuntuu kehossasi. Yritän nyt todella noudattaa näitä ohjenuoria.

Perjantaina livahdin töistä (tein kylläkin kotona töitä) jo kello kaksi ja kurvasin ylläri ylläri golfkentälle. Tällä kertaa suuntana Vääksy ja Kanavagolf hyvän työkaverini sekä tämän ystävän seurassa. Jälleen kerran syksy tarjosi parastaan, ilma oli mitä mainioin ja pelaaminen oli hauskaa. Etuysillä mun lyönnitkin kulkivat ja putti upposi, tuli tehtyä myös komia birdie eli yksi alle tavoitteen. Suomeksi pelasin väylän kahdella vaikka par luku on kolme, aivan mahtavaa. Takaysillä tuli sitten liikaa mietittyä ja sellaiseksi yliyrittämiseksihän se meni. Jokainen golfari tietää miten katastrofaalista liiallinen yrittäminen on, mutta ihana kierros silti. Jälleen kerran oli pakko napata muutama kuvatodiste matkalta, kaunis Kanavagolf <3

Kierroksen aikana tuli myös sorruttua ekaan totaalirepsahdukseen dieetin aikana. Olenhan mä ottanut tämän maalaisjärjellä höystettynä, mutta ainoastaan vaihtanut aterioita ravintoloiden salaattiannoksiin. Juuri sen suurempia muutoksia ohjeisiin en ole tehnyt. On helpompi noudattaa sääntöjä orjallisesti kuin lipsua jatkuvasti, koska silloin lipsumisesta tulee helposti sääntö eikä poikkeus. Etuysin jälkeen oli nälkä ja mielitekoja yhteen jos toiseenkin suuntaan. Golfkenttien klubiravintoloista saa maailman parhaita lohileipiä, joten sellainen pyöri pakonomaisesti otsalohkossa. Syynä taisi olla myös hieman huonosti ajoitettu ruokarytmi, joten repsahdin...maistui muuten erittäin herkulliselta. En siten kadu pätkääkään ja toisaalta ruisleipä kylmäsavulohisiivulla ei taida olla maata kaatava asia. 

Moni varmaan ajattelee, että naurettavaa tehdä haloota yhdestä leivästä. Se ei ollutkaan tarkoitus, vaan osoittaa se, että sitoutuminen johonkin projektiin ei salli repsahduksia. Tosin jos ja kun niitä tulee (ihmisiähän tässä vain ollaan) on palattava välittömästi ruotuun. Laihduttamiseen ei ole vippaskonsteja eikä oikotietä onneen. Se on kovaa työtä ja pieniä valintoja joka päivä, monta kertaa päivässä. Jos haluaa tuloksia ei voi joustaa ja tekosyiden taakse on turha mennä, kukaan ei usko niitä ja vaikka uskoisikin niin kompastut niihin satavarmasti.

Omaa Bikini Challenge projektiani on enää pari viikkoa jäljellä. Töitä on tehty ja se alkaa tuottaa tulosta, onneksi. Lähes orjallinen ohjeiden noudattaminen näkyy niin vaa'assa kuin vyötärölläkin. Fitfarmin nettivalmennukset myös sopivat minulle, kaikillehan ne eivät passaa. Nälkä on kasvanut syödessä eli kymmenen viikon täyttyessä ostan uuden BC kauden, joka jatkuu onnekseni heti nykyisen perään. Kilojen suhteen tavoitteet on melkein saavutettu, mutta kropassa on kohtia, joihin haluan vielä muutoksia ja kun motivaatio on kova niin mitäpä sitä turhaan hölläämäänkään.

Mutta nyt on kiirehdittävä, sillä pitäisi saada aamupuurot naamariin ja suunnattava Säytee cityä kohti. Tänään landepaukku palaa juurilleen ja lähtee syysmetsään samoilemaan. Tavoitteena olisi kerätä iso kasa sieniä, mutta saas nähdä onko mitään tarjolla. Voi vain toivoa, että etsivä löytää. Tosin tärkeintä on se, että pääsee luontoon ja saa jatkaa hyvin alkanutta akkujenlatausta. Pitäisi saada varaus plussan puolelle, koska kulutus kasvaa heti alkuviikosta, mutta turhahan sitä on murehtia etukäteen.

Ihanaa viikonloppua kaikille!