Mielensäpahoittaja

Tämän päivän golfkierroksen jälkeen peilistäni katsoi mielensäpahoittaja. Ei se sama tyyppi kuin siinä kotimaisessa uutuuselokuvassa, joka ois muuten kiva käydä katsomassa, vaan allekirjoittanut turpa rullalla. Kelataanpa vähän taaksepäin...ilma oli loistava, etenkin kun huomioi vuodenajan. Aurinko paistoi ja luonto oli kauneimmillaan, peliseurakin mitä parhainta. Ihan alkuun mun peli oli suhteellisen karmivaa, sekoitus hyviä lyöntejä ja vastaavasti ihan katastrofaalisia. Alkoi lopulta jurppimaan miten onnistuinkin ryssimään väylän toisensa perään. 

Sillä hetkellä aloin palautella pron oppeja mieleen. Aloitin lyönnin seisomalla hyvin, jännitin vatsalihakseni ja pyrin noudattamaan oppikirjaa alusta loppuun saakka. Sitten se vain maagisesti löytyi sisältäni, se melkein täydellinen lyönti ja voi luoja miten se tuntui vatsalihaksissa. Tällä menolla uskoisin saavani sixpackin näkyviin aika nopeasti. Olihan siinä alkuun pieniä käynnistysongelmia, mutta takaysillä peli alkoi kulkea. Välistä oli vaikea uskoa, että ne avaukset olivat mun tekosia. Tuli tahkottua kolme PARiakin eli pisteitäkin alkoi ropista alun epätoivon jälkeen.

Niin no mikä se nyt niin harmittaa jos löytää kauan kadoksissa olleen lyönnin sisältään? Äkkiseltään luulisi ettei mikään, mutta voi kuinka luulo ei ole tiedon väärti. Kotiin tultua harmitti koska kausi on ihan finaalissa. Peliviikonloppuja ei ole montakaan jäljellä, ne on todennäköisesti laskettavissa yhden käden sormin, siinäkin voi olla liikaa. Eihän se nyt vielä mitään, mutta mieli haikailisi ulkomaanreissusta, jonne bägi pakattaisiin ensimmäisenä mukaan, mutta guess what...mulla ei ole moiseen rahaa. Se on se juttu mikä sai mun mielen mustumaan ja synkistelemään.

Aika nopeasti häpesin mutinoitani, sillä kiitollisuus oli kadonnut tyystin otsalohkostani. Onhan se ikävä tosiasia, ettei näillä leveysasteilla pahemmin palloja kupitella talvella, mutta onhan niitä vaihtoehtoja. Jos olisin fiksu (olen todennäköisesti tyhmä & laiska) voisin harjoitella svingiäni kerran pari viikossa omassa olohuoneessani, kustannukset nolla. Toiseksi voisin käydä Kisapuistossa treenaamassa golfsimulaattorin avulla, eihän se nyt samanlaista ole, mutta tyhjää parempi vaihtoehto. Simulaattoritreenit täydentäisivät kotiharkkojani ja köyhdyttävät noin 20 €/kerta eli kohtuuhintaista. Kolmanneksi pystyisin ylläpitämään tekniikkaani ja jopa parantamaan sitä ottamalla tunteja. Tämä on se arvokkain vaihtoehto, mutta myöskin toimivin eli talvellakin voi treenata.

Kuten ystäväni totesi, upea lyöntini loistaa mitä todennäköisemmin poissaolollaan jo seuraavallapelikerralla. On siten turha harmitella, ettei pääse etelän lämpöön pelireissulle. Toiseksi minulla on niin paljon kaikkea eli voisin keskittyä kiitollisuuteen enkä mököttää yhden asian takia. Kaikesta tästä käänteispsykologiasta ja positiivisesta ajattelusta huolimatta mikään ei poista sitä faktaa, että yksi unelmistani olisi päästä ulkomaille pelaamaan. Mutta kuka tietää, ehkäpä toiveeni toteutuu joskus tulevaisuudessa ja pienellä säästöurakalla se voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Ei nyt tulevana talvena, mutta hei tuleehan se talvi joka vuosi.

Sitä ihanuutta odotellessa keskityn vielä näihin ihaniin syysmaisemiin <3