Ai, että miten niin se kehon huolto ja venyttely on ollut paitsiossa? Kyllähän sitä nyt pikaiset venytykset tulee tehtyä melkeinpä jokaisen urheilusuorituksen päätteeksi, mutta se on sellaista juosten ku*ten tekemistä ja nimellistä hosumista. Oli nimittäin pikkusen takakireyttä reisi-pakaraosastolla, piti välillä ihan irvistää, kun tuntui niin häijyltä. Alaspäin katsovassa koirassa ei taipunut kantapäät lattiaan ensiyrittämällä, kun kirrasi niin voimalla vastaan. Pikkuhiljaa alkoi veri kiertää ja vanhankin kroppa taipumaan, lopputunnista pahimmat jumitukset olivat sulaneet pois.
Tutustuin keväällä hot fusion tuntiin, joka on puolentoista tunnin sekoitus joogaa ja pilatesta. Kun setti jäi kesätauolle harmitti vietävästi, joten olin odottanut syksyn ohjelmistoa hartaasti. Vihdoinkin odotukseni palkittiin! Alku on hämäävä, sillä liikkeelle lähdetään rauhallisesti, keskitytään hengitykseen ja tunnistetaan kehon painopisteitä. Liikesarjaa kasvatetaan pikkuhiljaa ja lopulta huomaat olevasi suorituskykysi äärirajoilla eli se siitä joogan pikkuverryttelymielikuvasta. Ensin tehdään aurinkotervehdyssarja, joka on hyvällä tavalla, aivan eri maailmasta kuin hot joogassa. Sitten siirrytään jalkojen voimaan, jossa kovempikuntoisellakin on tekemistä. Onneksi jokainen voi itse määritellä miten tiukan setin pystyy tekemään.
Kun jalkaosuus on tehty jatketaan tasapainosarjalla. Se on todellisuudessa kaikkein rankin setti, jossa jalat ovat edelleen tiukilla, viimeistään tässä vaiheessa on turhat luulot poissa. Tämän päätteeksi on kovemmallakin kundilla äitiä ikävä ja toivoisi loppurentoutumisen alkavan, mutta siitä se ilo vasta alkaakin. Siirrytään siten pilatesosuuteen ja vatsalihasten koettelemiseen, ennen loppuvenyttelyitä sekä -rentoutumista. Hengitystapa muuttuu täydellisesti ja ajatus on 110 %sti vatsan peitteissä. Vaikka liikepituudet olisivat minimaalisia, itse en ainakaan kykene maksimaalisiin suorituksiin, osuu ja uppoaa treeni juuri oikeisiin paikkoihin. Hot fusionissa todella tietää tehneensä ja saa haastaa itseään kympillä. Lienee sanomattakin selvää, että kotiin lähtiessä tietää tehneensä.
Investoin samalla itseeni eli lompakosta löytyy kymppikortti joogaa varten ja köyhdyin 135 €. YogaRocksin ainoa miinuspuoli onkin se, että tunnit ovat himpun liian arvokkaita makuuni, mutta sen kestää, kun tietää miten hyvää se tekee. Tavoitteena on aikatauluttaa elämä siten, että käyn noilla hot fusion tunneilla torstaisin. Yritän siis järjestää muun elämäni näillä ehdoilla, ei kiitos työmatkoja näille päiville. Marras-joulukuulle taitaa ohjelmistoon tolla myös pilatestunteja ja niitähän on ihan pakko käydä testaamassa, koska vetäjä Titta Skofeld on ihan huippuammattilainen. Toisista se ammattitaito vaan huokuu ja sellaisesta myös maksaa mielellään.
Lokakuun alussa alkaa yin jooga ja shakra meditaatio -kurssi, joka kustantaa 175 €...suolaista, mutta arvatenkin jokaisen euron arvoista. Kesto on kymmenen viikkoa ja näillä näkymin missaan vain yhden tapaamisen New Yorkin reissun takia. Melkein parituntinen setti sunnuntaiaamuisin, pitää sisällään kehonhuoltoa, meditointia ja teoriaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää. Uskon joogan toimivan täydellisenä vastapainona muuten hektiseen arkeeni ja palauttavan minut maan pinnalle silloinkin, kun kiire meinaa ottaa ylivallan. Mutta kunhan syyskuu vaihtuu lokakuuhun kerron tarkemmin, mistä tässä on kyse, enhän siis tiedä sitä itsekään tarkemmin.
Nelijalkainen hännällä ja kehräystaidolla varustettu herätyskelloni pitää huolen siitä, että viikonloppuisin ei nukuta turhan pitkään. Tänään herätys oli ennen viittä, joka ei nyt ihan sopinut mun pirtaan. Pienen neuvottelun jälkeen sain puolitoista tuntia armon aikaa, kunnes heräytstoimikunta aktivoitui uudemman kerran. Eipä siinä, Hamppu-kissani ansiosta olin jo aamuseiskalta lenkkivermeissä ja pitkästä aikaa matkalla aamuaerobista kohti. Olen laiminlyönyt bikini fitnessiin kuuluvat aamulenkit kolmen viikon ajan, hyi mua. Kello soi arkisin jo tarpeeksi/turhan aikaisin ja viikonloput on usein niin täynnä toimintaa, että olen armahtanut itseni. Terve maalaisjärki ja iän myötä tullut armollisuus itseään kohtaan taitaa olla vain hyvästä.
Oli ihanaa kävellä syysaamussa ja ihailla syksyn merkkejä. Rakastan värejä ja usva sekä luonnon muutosprosessi ovat aina yhtä hurmaavaa katseltavaa. Voi kun pääsisi joskus Lappiin sitä ihan oikeaa ruskaa zoomailemaan, ehkä ensi vuonna kuka ties. Pitäisi varmaan järjestellä aamuaerobisia hieman useammin kalenteriin, sillä ne tekee ehkäpä enemmän hyvää sielulle kuin edistävät rasvan polttoa. Otetaan siis harkintaa jos vaikka viikollakin saisi itsensä ennen aamupalatouhuja ylös, ulos ja lenkille. Nyt on ihanasti aikaa herätä viikonloppuun, hörppiä kahvia rauhassa ja puurokin maistuu taivaalliselta. Parin tunnin kuluttua suuntaan ystäväni kanssa Lahti Hallille, Gentai Showdown tapahtumaa ihmettelemään. Pitänee räpsiä taas puhelin täyteen kuvia niin voin jossain välissä raportoida mistä oli kyse.
Aurinkoista syysviikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti